Työkiireideni vuoksi Leevi-reppana on tällä viikolla jäänyt aivan hävettävän vähälle huomiolle - onneksi on siinä määrin sopeutuvainen tapaus että tyytyy kohtaloonsa eikä keksi mitään omaa kivaa. Eilen pyörähdettiin näytelmäkehässä taas vaihteeksi, tällä kertaa suuntana oli Porvoo. Sheltit tuomaroi tanskalainen Kresten Scheel, joka myös rodun kasvattajana tunnetaan. Etukäteen oli tiedossa, että herra Scheel suosii vahvoja jenkkityyppisiä koiria mutta kehän edetessä totesin arvostelun punaisen langan puuttuvan täysin. Hyvin liikkuvat koirat vetivät pisimmän korren mutta muut kriteerit jäivät ainakin minulle epäselviksi; sen verran epäloogista näytti nauhan värin määräytyminen olevan. Leevi kehäketkuili tuloksen VAL EH2 ja siihen täytyy olla tyytyväinen, sillä kehässä nähtiin kaikki mahdolliset värit keltaisesta alkaen. Arvostelussa sanottiin seuraavaa: "3 years. Good size. Well proportioned, masculine. Very nice head, correct parallel planes seen in profile. Very nice neck. Good topline. Shoulder could have a little more lay back. Good coat quality, but the colour could be better. Slightly too much lifting in front legs coming. Could be more effective on behind. Acceptable drive." Etuosasta ja liikkeistä tuli siis sanomista mutta sitä en yhtään ihmettele, niinhän niistä Leevin kohdalla vähän kuuluukin tulla ;) Turkin osalta arvosteluun on kirjailtu virheellistä tekstiä, sillä selvästi kuulin (ja tämän vahvisti myös takanamme vuoroaan odottanut kanssakilpailija) tuomarin sanovan että turkin laatu on hyvä mutta sitä saisi olla enemmän. Väristä ei siis puhuttu mitään vaikka arvostelussa niin lukee, kyseessä lienee tuomarin ja kirjoittavan kehätoimitsijan välinen infokatkos. Mutta hyvä että itse kuulin mitä herra sanaili, hieman olisinkin ihmetellyt jos väriä olisi moitittu. Enpä kuitenkaan viitsinyt jälkeenpäin käydä korjauttamassa tekstiä vaikka tuossa kirjoitetussa muodossahan arvostelu aikanaan päätyy yhdistyksen vuosikirjoihin asti, olkoon sitten noin. Turkkia lähtee tosiaan vähitellen mutta on sitä vielä sen verran että kehtaa kehään mennä - saa nähdä mikä on tilanne viikon päästä kun pitäisi Hyvinkäälle suunnistaa.
Tänään lenkillä törmäsimme neljään pikkuneitiin, jotka sievästi kysyivät saako koiraa silittää. Toki saa aina kun nätisti kysyy. Neidit vielä varmistivat, että eihän se pure - vastasin, että ei pure ja se pitää silittelystä. Hieman neitejä vielä epäilytti ja tuumivat että jospa se kuitenkin puree. Vakuutin että koira on ihan ystävällinen eikä sitä tarvitse pelätä mutta keskustelun lopputulemana neidit kuitenkin päättivät pitää kunnioittavaa välimatkaa ja jäivät metrin päähän sievään riviin ihastelemaan "kaunista koiraa" joka hieman ihmetellen heilutteli häntäänsä yleisölleen ;) Jostain kumman syystä suloinen sheltiäinen vetää etenkin pieniä tyttöjä (joskus myös poikia) puoleensa kuin magneetti, harva se päivä joku tulee tekemään tuttavuutta. Ja aina saa tulla kunhan nätisti kysyy ja kuuntelee ohjeita (ei taputtelua pään päälle eikä lähestymistä takakautta), siitä emme sen sijaan Leevin kanssa kumpikaan innostu jos kysymättä ja ehkäpä vielä iloisesti kiljahdellen juostaan yllättäen halailemaan. Tällöin katson asiakseni huomauttaa ystävällisen tiukkaan sävyyn, että koira voi säikähtää pahasti ja vaikka purra jos sen kimppuun käydään kysymättä. Onneksi valtaosa silittelijöistä osaa kysyä lupaa ja lähestyä fiksusti, heidän ansiostaan Leevi on oppinut nauttimaan lapsilta saamastaan huomiosta :)
Siinäpä meidän viikonloppu lyhykäisyydessään - yritän nyt vielä illan mittaan parannella flunssaa joka pääsi sopivasti perjantaina yllättämään. Kuppi teetä kouraan ja nenäliinapaketti käden ulottuville niin eiköhän tämä tästä. Loppuun vielä Riitta Vanha-Perttulan viikon takaisessa ulkoilupäivässä nappaama otos Leevistä, tykkään tästä kuvasta kovasti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti