Leevi kävi parisen viikkoa sitten hammaslääkärissä tilannetsekissä, kun edellisestä käynnistä oli vierähtänyt jo yli vuosi. Tuolloin edelliskerralla poistettiin alhaalta edestä I3-hammas kun ientasku oli päässyt niin syväksi että seuraavaksi olisivat olleet vaarassa viereisen kulmurin kudokset. Jonkin verran olivat taas ientaskut syventyneet mutta nyt ei onneksi löytynyt poistoa vaativia hampaita. Kuitenkin ylhäällä toisen ison poskihampaan (P3) tilanne oli sen verran pahentunut että sitä pitää nyt erityisesti hoitaa ja jos vielä ientasku syvenee seuraavaan kontrolliin mennessä niin sitten joutuu poistoon. Voi surku! Tuosta säikähtäneenä olen nyt ryhdistäytynyt ja pessyt poikien hampaat joka ilta kun aiemmin se oli satunnaisempaa. Hammaskiveä Leevillä ei kovin paljoa ole mutta ikenet ovat jatkuvasti tulehtuneessa tilassa ilman säännöllistä hoitoa. Muuta keinoa ientulehduksen kurissa pitämiseen ei kuulemma ole ja hammaspesulla on tosiaan ihan selvästi vaikutusta tilanteeseen: jos pesee joka ilta niin ikenet vaikuttavat terveiltä, mutta jos on vähänkin taukoa niin vuotavat verta pestessä. Leevi-reppana! :( Ryhtiliike olisi pitänyt ottaa ohjelmaan tietysti jo aiemmin, mutta mikä onkaan parempi kannustin kuin pakko... nyt tietysti harmittaa oma saamattomuuteni mutta jospa sentään parempi nyt kuin myöhemmin. Noita suussa tapahtuvia vakavampia muutoksia ei oikein itse voi mitenkään havaita kun ei niitä päällepäin näe, alun perin silloin vuoden 2011 lopussa huolestuin kun toisen yläkulmurin ien oli vetäytynyt ja siksi mentiin lääkäriin mutta siinä ei lopulta ollut muuta vikaa kuin pinnallinen vetäytymä - hyvä kuitenkin että mentiin kun samalla reissulla yllärinä löytyikin muuta seuraamista vaativaa. No, jos ei muuta hyvää niin vielä ehtii tehdä paljon ennaltaehkäisevää ja tilanteen etenemistä hidastavaa hoitoa. Ja tuleepa aina samalla pestyä Lassinkin hampaat niin jospa sen purukaluston kanssa vältytään samanlaisilta ongelmilta. Hammaskiveä sillä näyttää jonkin verran kertyvän isoihin poskihampaisiin, täytyy yrittää sitä pesun ohella rapsutella irti ja joskus käyttää sekin tarkemmassa syynissä mutta ehkei ihan vielä kuitenkaan. Olkoon tämä nyt muistutuksena kaikille: pitäkäähän hyvää huolta koiruuksienne hampaista! :)
Laskiaisena käytiin poikien kanssa jäällä ulkoilemassa Kara-lapinkoiraneidon kanssa, Lassikin pääsi pitkästä aikaa purkamaan energiaansa oikein kunnolla. Siellä mennä viilettivät hangessa lumipallojen perässä... nämä touhukkaammat siis, Leevi tietysti valitsi helpommat reitit ettei tipahtanut kaulaa myöten lumeen. Nämä mun pojat on kyllä melkoisia kuninkaallisia, sillä erotuksella tosin että Leevi on se oikea prinsessa mutta Lassi taitaa olla enemmänkin roskisprinssi. :D Leevi haluaa päästä helpolla ja nautiskelee mukavasta elämästä, kun taas Lassi on aina touhukkaana valmis mihin tahansa. Leevin voi myös käytännössä viedä suoraan näyttelykehään vaikka metsälenkiltä, kun taas saman reissun päätteeksi Lassi joutuu vähintäänkin puoliksi kylpyyn. Ihme juttu, miten toinen onnistuu aina välttelemään isojakin rapakoita ja toinen löytää ne pienetkin lätäköt. Sama juttu risukoiden ja muiden enemmän seikkailumieltä vaativien reittien kanssa - toinen ei ole huomaavinaan ja toinen sukeltaa suin päin tutkimusretkelle. Pienet suuret persoonat! <3 Lassin uusin villitys on pienen vinkuhipon kanssa leikkiminen - ja tosiaan sen kanssa, ei sillä. Välillä hippo ilmeisesti onnistuu jahtaamaan Lassia kun sitä pitää juosta hepuloiden karkuun ja välillä taas Lassi pistää hipon pakosalle heittelemällä sitä kauemmas, ja sittenhän sen kimppuun voikin hyökkäillä komeiden (huvittavien?) saalisloikkien kera... Ei tuolta ipanalta ainakaan mielikuvitusta puutu! Ja kuten arvata saattaa niin Leevi ei ymmärrä moista touhua ollenkaan, kaivautuu vaan sohvannurkkaan sen tiukemmin mitä riehakkaammaksi Lassin ja hipon meno yltyy. Että näin! :D Tässä vielä taidonnäyte lumilyhdystä, jonka Lassi rakenteli viime viikolla jalkaansa lenkin aikana:
