Lokakuun kuulumiset

Taas ennätti kuukausi vierähtää edellisestä päivityksestä. Lokakuu onkin ollut jännä kuukausi, kaikenlaista on tapahtunut. Essien agilitykurssi aloitettiin lokakuun alussa, nyt takana on jo neljä treenikertaa. Lassi treenailee jatkoryhmässä ja Leevi tekniikkaryhmässä. Etenkin viimeisen kahden kerran aikana on edistytty molempien kanssa isoin harppauksin, mahtavaa huomata että kyllä vaan ihan oikeasti kehitystä tapahtuu. Lassin kanssa on menty enimmillään seitsemän esteen rataa, lähinnä putkea ja hyppyä mutta myös renkaaseen ja keppeihin on tutustuttu. Ja ihan superia, että mustanaamio on ihan luonnostaan oppinut lähdössä odottamisen, sen eteen ei ole kyllä töitä tehty oikeastaan ollenkaan. Varmaan se sujuvasti liittää lähtöluvan odottamisen samaan sarjaan kuin normaalin odottamiskäskyn arkitilanteissa, tai jotain sellaista. Fiksu nuorukainen! :) Niin ja varmaan sanomattakin on selvää että Lassilla vauhtia riittää - ellei odottaminen onnistuisi niin olisin totaalipulassa ellen ehtisi saada yhtään etumatkaa ja miettiä omia askeleitani ennakkoon niin että ehdin aina aavistuksen koiraa edelle ja mahdollisimman nopeasti seuraavalle etapille. Leevin kanssa on tehty maksimissaa 12 esteen rataa, omia ennätyksiämme ratojen pituuden suhteen on taidettu rikkoa joka kerta. Leevin kanssa suuri ahaa-elämys on ollut ohjaaminen äänettömästi - sujuu paljon paremmin ja keskittyneemmin meiltä molemmilta, kun mennään käsi- ja vartalo-ohjauksen varassa ilman karmeaa karjumiskäskytystä. Ja ihme kyllä, kun mie pysyn hiljaa niin ei Leevinkään tartte mennessään räkyttää läheskään samaan malliin kuin aiemmin. Kilpahuuto seis ja keskitytään olennaiseen, tuntuu toimivan! Heli-koutsille suurkiitos avusta ja vinkeistä, ihanaa kun aina löydät toimivat avut joka tilanteeseen :) Oon aina sanonut että kisaamaan ei lähdetä ikinä koskaan, mutta parin edellisen treenikerran jälkeen on jopa pienesti kutkutellut ajatus helpoista mölliradoista - mitäpä jos ehkä joskus Leevin kanssa uskaltaudutaan kokeilemaan, enää se ei tunnu täysin utopistiselta ajatukselta joten selkeästi on saatu paljon luottamusta omaan osaamiseen. Huikeeta, ja kertoo aika paljon että moinen ajatus on edes käynyt mielessä. No, ehkäpä joskus - ei ihan lähitulevaisuudessa kuitenkaan ;)

Muutama viikko sitten käytiin poikien kanssa Essien kerhoillan merkeissä tutustumassa Pitäjänmäessä sijaitsevaan virikeluolastoon. Kumpikaan ei ollut kovin kiinnostunut luolissa piilevistä hajuista, Leevi kävi vain luolaston suulla varovaisesti nuuskuttelemassa mutta Lassi sentään sujahti luolastoonkin ja seikkaili siellä hetken, mutta ei sekään sen suuremmin innostunut. Lassin mielestä paikan parasta antia olivat eri eläinten taljat, joista se villiintyi ihan täysin ja kieriskeli niissä aivan antaumuksella. Supikoiran, kanin ja näädän turkissa kuin myös tavallisessa karvahatussa piti piehtaroida, ja hinkkasipa mustanaamio itseään jopa peuran sorkkaan. Kaikkia näitä tuttavuuksia olisi tehnyt mieli maistellakin ja joitakin jopa repiä ja retuuttaa, se tosin ei ollut sallittua :D Leevi ei (tietenkään) moisista haisevista riekaleista innostunut, kävi varovasti nuuhkimassa ja siirtyi nyrpistellen takavasemmalle tarkkailemaan Lassin riehumista kauempaa. Ilmeisesti reissu kuitenkin vastasi tarkoitustaan molempien kohdalla: aika unisia olivat loppuillan, etenkin täysillä hajuista nautiskellut Lassi kopsahti nukkumaan heti kotiuduttuamme ;D Ja Leevikin oli väsynyt, sen tapa reagoida hajuihin oli vain astetta vähäeleisempi kuin Lassilla.

Pari viikkoa sitten Lassin 1,5-vuotispäivänä vietettiin perinteisiä Hullujen Päivien bileitä tuossa naapurissa Marjan luona - mukana olivat mun poikien ja Marjan lauman (= Tilkku, Toffo, Rufus) lisäksi Jaanan tytöt (= Daisy, Nuppu, Talia, Sissi) joten melkoista menoa oli yhdeksän sheltin bileissä. Sulassa sovussa kyllä viihtyivät, mitä nyt Lassi sai välillä osakseen kauniita hymyjä tytöiltä kun olisi niin kovin mielellään tehnyt lähempää tuttavuutta ;D

Viime viikonloppuna oli ohjelmassa Turun KV näyttely: reissuun lähdettiin agikoutsimme Helin ja Bea-neidin kanssa. Lassi yllätti ja nappasi ensimmäisen ERInsä Suomen kehistä, tuloksena siis NUO ERI4. Leevi puolestaan voitti valioluokan mutta PU-kehästä ei sijoitusta tällä kertaa irronnut (tulos VAL ERI1 SA). Myös Bean kanssa piipahdin AVO-narttujen kehässä, sille napattiin EH joten nytpä voi neiti keskittyä täysillä agivalioitumiseen ;) Tässä vielä Saaren Sirpan nappaama 1,5-vuotiskuva Lassista.

Keskiviikkona oli vuorossa kauan odotettu ja pelätty päivä, kun ohjelmassa oli Lassin luustokuvaus Tikissä. Kaikki näytti onneksi ihan hyvältä: lonkkalausunto lähti eteenpäin arviolla B/B ja kyynärät 0/0. Nyt vain toivotaan ettei SKL ole toista mieltä... Polvet 0/0, selkä OK, sydän OK (ei sivuääniä), silmät CRD ja distichiasis (toisessa silmässä yksi ripsi, joka ei onneksi näytä vaivaavan Lassia). Pisteeksi iin päälle Leevinkin silmät olivat edelleen kunnossa. Iso helpotuksen huokaus, kyllä jännitti! Nyt uskalletaan Lassin kanssa alkaa agilityssäkin hyppiä korkeampia esteitä, tähän asti sen kanssa on menty ihan matalia versioita. Ja saa tosiaan peukuttaa, ettei SKL-kierroksella tule ylläreitä... Seuraavia kuulumisia luvassa marraskuun puolella! :)