Lunta tulvillaan on raikas talvisää...

Juu tiedetään, joulu meni jo mutta nyt vasta alkavat kelit olla otsikon mukaiset. Lunta ja pakkasta on riittänyt siinä määrin että alkaa huumori loppua jopa pohjoisen tytöllä. Leevi-reppana sai alkuviikon ajan tyytyä ihan minimaalisiin lenkkeihin kun en vaan kertakaikkiaan tarjennut olla ulkona yhtään pitempään kuin oli pakko, pakkasta oli välillä noin -20 astetta ja tuuli tuntui repivän kasvot irti. Ihan kamalaa. Nyt viikonlopuksi onneksi lauhtui mutta lunta tulee edelleen koko ajan, eilen ja tänään lenkkeiltiinkin sitten urakalla koko viikon edestä. Siinäpä oikeastaan koko viikko tiivistettynä, juurikaan muuta ei olla Leevin kanssa touhuttu. Täytyy ryhdistäytyä ensi viikolla ja keksiä koiranpoikaselle jotain kivaa puuhaa. Ihana tuo otus kun ei kiipeä seinille vaikka välillä vähän laiskotellaankin.

Mulla sen sijaan on riittänyt muutakin puuhaa kuin lumessa lenkkeilyä: Perjantaina istuttiin iltaa Annan ja Hannan (tunnetaan nykyään myös nimillä Morsian ja Kaaso) kanssa hääjuttuja pähkien ja eilen suunnattiin samalla kokoonpanolla tekemään löytöjä Guessin outletin ystävämyyntiin, arvatkaa menikö tämä Guess-friikki siellä pitkin poikin hullunkiilto silmissä... Ja tänään sitten seikkailtiin Ninan kanssa pitkin poikin Espoota, päätyen Kivenlahteen leffan ja pizzan pariin. Lisää tämmösiä viikonloppuja; niin kivoja kuin koiratouhut onkin niin välillä tekee hyvää tehdä ihan jotain muutakin. Kiitos seurasta ihanaiset!!! :)

Turun KV näyttely

Kehäketkuilua taas, tällä kertaa Turussa. Aamulla meinasi hiukkasen hirvittää kun mittari näytti -21 C mutta minkäs teet, ei muuta kuin menoksi ja Golfin nokka kohti Turkua. Matkalla lukemat kävivät -26 asteessa mutta perillä Turussa olikin vallan leppoisa talvisää, "vain" -11 C. Hyvä niin. Tuomarimuutoksen seurauksena shelttikehän tuomaroi romanialainen Petru Muntean - alunperin tuomarina piti olla ruotsalainen Svante Frisk, joka on antanut Leeville junnuikäisenä EH:n joten mulle tämä muutos sopi vallan hyvin. Leevi esiintyi oikein nätisti ja ihanaa kun nyt pääsivät liikkeetkin paremmin oikeuksiinsa kuin viikko sitten - koko kehä oli matotettu, tuntui aika luksukselta :) Leevin tuloksena loppuviimein AVO ERI2, täytyy olla tyytyväinen kun eiväthän nuo pinkit Leeville mitenkään itsestäänselvyyksiä ole. Tuomari ei kyllä kovin tarkasti välittänyt koiraa tutkia mutta se nyt oli tässä tapauksessa Leeville vain eduksi, ei haittaa yhtään jos varsinkaan etuosaa ei niin ropelletakaan ;) Hampaat katsoi ja pallerot kokeili ja vähän silitteli turkkia, siinäpä se. Ja tässä vielä arvostelu: "2,5 y old male. Good type. Good head. Correct bite. Quite compact in body with correct fore and hind angulations. Good coat and pigmentation. Correct in movement. Could be slightly reacher in substance." Niin ja päivän päätteeksi pääsin taas pyörähtämään PN-kehässä, tällä kertaa AVO-nartuissa kolmanneksi sijoittuneen pienen sievän Nuken (Happy Master's Jingle Bells) kanssa. Se oli nopsa pyörähdys, hyvin jaksoi soopelineiti pysyä kuulolla kunhan vain namia löytyi nenän edestä tarpeeksi :D Laskeskelin tässä huvikseni, että Leevillä on nyt plakkarissa 22 x EH, 17 x ERI ja 6 x H. Omasta mielestäni Leevi on EH:n koira mutta toki mieluusti otan vastaan myös ERIt ja muut herkut silloin kun niitä sattuu tarjolla olemaan :D Noista sinisistä en niin välittäisi mutta kylläpä niitäkin aina johonkin väliin näyttää tupsahtavan, minkäs teet. Seuraavaksi on kalenterissa Tampereen ryhmänäyttely helmikuun puolella, saa nähdä jos kuitenkin jätetään nuo karkelot väliin - riippuu aika lailla täysin näyttelypäivän lämpötilasta, ei meinaan suuresti kylmä maneesi houkuttele. Mutta enpä kuitenkaan osannut varmasti päättää mennäkö vaiko ei joten ilmoitin Leevin nyt varalta mukaan jotta jää aikaa vielä pähkiä asiaa. Silloin siis uusia kehäkuulumisia luvassa, tai sitten ei :D

Alkuviikosta käytiin VuoVetissä päivittämässä Leevin rokotukset ajan tasalle joten nytpä on sekin asia taas hetkeksi poissa päiväjärjestyksestä. Vähän oli näköjään jäänyt paha mieli viime kerrasta kun joulukuun puolella joutui mahataudin takia kaikkiin ikäviin toimenpiteisiin :( Kipeäähän se teki kun masua tunnusteltiin, kuumetta mitattiin ja tippaa tuupattiin nahasta läpi, yleensä Leevi on aina reippaasti kipittänyt lääkäriin mutta nyt meinasi ovella epäröidä ja pöydällä tutkittaessa tärisi koko koiraparka. Nyt oli kuitenkin onneksi helppo reissu, hetken aikaa piti vain pöydällä nököttää että ell sai perustutkimuksen tehtyä ja piikit tuikattua niskaan - Leevi oli alas päästyään ihan hölmistyneen näköinen, että tässäkö tämä nyt olikin tällä kertaa. Ja odotushuoneen puolelle palattuamme oli jo häntä tötteröllä menossa moikkaamaan seuraavaa potilasta jolla näytti olevan vielä pahemmat traumat kun tärisi reppana tuolin alla. Leevi varmaan sanoi koirien kielellä kaverille, että "ei ollut yhtään kamalaa, mene vain sinäkin reippaasti mutta pidetäänkös pikku leikkituokio tässä ensin?" :D Hmm, jostain syystä kaveri ei oikein innostunut. Toivottavasti Leevillekin jäi parempi mieli ja seuraavalla kerralla on jo reippaampi kun taas lääkärissä piipahdetaan. Kivoista lääkäreistä ja hoitajista huolimatta, toivottavasti ei ole asiaa heidän luokseen ennen seuraavia rokotuksia!

Lahden ryhmänäyttely

Kuukauden kehätauon jälkeen suunnattiin aamutuimaan Leevin kanssa Lahteen virolaisen Mari Palgin arvosteltavaksi. Tai siis Leevi meni arvosteltavaksi, handleria ei onneksi arvostelussa mainittu :D Shelttejä oli ilmoitettu mukaan 73 - saman verran tai itse asiassa muutama enemmän kuin Messarissa - osallistujamäärät näyttävät kasvavan koko ajan mutta niinpä ovat rekisteröintimäärätkin kasvaneet, täytyyhän näiden jotenkin korreloida keskenään. Mulla oli heti alkuunsa pahat aavistukset näyttelypaikan superliukkaasta lattiasta ja niinhän siinä kävi että Leevi luisteli menemään räpylät suihkien, parhaansa reppana yritti mutta minkäs teet kun kaarroksissa tassut ei suostu muuta kuin sutimaan tuhatta ja sataa. Ihan bambimeininkiin ei onneksi päädytty kun pystyssä kuitenkin pysyttiin (molemmat), sen sijaan viereisessä kehässä aikas moni leonberginkoira lenteli rähmälleen niin että sääliksi kävi. Tiesin kyllä että Palgin linja on tiukka ja niin pitääkin olla, harmittaa vain että Leevin liikkeistä ei tuon inhottavan alustan takia saanut parasta mahdollista kuvaa - veikkaanpa että liukastelu muutti liikkeet aika ikävän näköisiksi ja se taas näkyi nauhan värissä, tuloksena AVO H. Tässä vielä arvostelu: "Keskivahva, ryhdikäs. Hyvin pyöristynyt kuono. Pyöreyttä kallossa. Korvien taitto hieman raskas. Hyvin pyöristynyt rintakehä mutta hieman lyhyt. Aavistuksen liian luisu lantio. Suorahko edestä. Liikkeessä askel jää hieman lyhyeksi." Eihän tuo arvostelu muutenkaan päätä huimaa mutta ehkäpä EH olis voinut irrota jos liikkeet olis näyttäneet joltain muulta kuin ankanpoikasen räpiköinniltä ;) Näin tänään, toivottavasti paremmalla onnella viikon päästä Turussa - siellä nyt ainakin pitäisi olla parempi alusta niin ei tarvitse harmitella olosuhteita. Kiva oli taas nähdä tuttuja, erityiskiitos Sirkulle ja Taimille kehänlaitaseurasta :) Niin ja pääsinpä vielä päivän päätteeksi piipahtamaan PN-kehässä vetskunartuissa toiseksi sijoittuneen Misti-mummon (FI MVA Happy Master's Belle Brunette) kanssa, ihana vanharouva :)

Vuodatanpa vielä tännekin perjantain epäonnenpäivästäni (ei sentään ollut 13. päivä): heti aamutuimaan onnistuin tiputtamaan parkkihallin avaimen jonnekin ja siitähän seurasi keikka isännöitsijätoimistoon uutta hakemaan, laskua ei vielä ole näkynyt mutta eiköhän sekin ennen pitkää ilmaannu. Ja sitten jäin jumiin autopesuun, kun auto oli pesty niin ovi ei auennutkaan ja piti soittaa Shellin henkilökunta apuun. Siinä vaiheessa olin jo pyhästi päättänyt, että loppupäivän vietän tiiviisti neljän seinän sisällä mutta pakkohan mun oli vielä illalla suunnistaa lenkille Leevin kanssa. Ei kahta ilman kolmatta, kuten arvata saattaa - meidän ohi meni mies koiransa (veikkaan että pointteri tai ainakin kovasti samannäköinen) kanssa ja tämä koiruus tuli tietty tekemään tuttavuutta Leevin kanssa. Yritin hätistää sen pois ja huusin miehelle, että kutsutko koiran pois mutta vastaus kuului tylysti "EN!" - jatkettiin Leevin kanssa matkaa, kunnes koira oli taas kintereillä pyörimässä. Pyysin uudestaan kutsumaan koiran pois ja tästäkös tyyppi hermostui, kääntyi kannoillaan ja lähti vauhdilla tulemaan kohti. Luulin että käy kimppuun mutta tyytyi karjumaan sentin päästä jotain mistä en edes saanut selvää, jollain hämärästi suomeksi tunnistettavalla kielellä kai yritti ilmaista itseään. Sen verran vaikutti kiivasluontoiselta tapaukselta että enpä enää kovin ponnekkaasti uskaltanut kommentoida, tyydyin vain mutisemaan itsekseni ja jätin suosiolla välimatkaa. Mitä tuommoselle nyt uskaltaa sanoa jos itsehillintä on olematonta ja kiivastumisnopeus eksponentiaalinen? Huh. Aika tyly fiilis jäi mutta minkäs teet, sekopäitä riittää enkä toivottavasti enää törmää tuohon tyyppiin. Sanottakoon vielä että koira oli fiksu ja hyväkäytöksinen eikä millään lailla vaaraksi mulle eikä Leeville, enemmänkin on periaatekysymys että irtokoirat, olivat kuinka sivistyneitä tahansa, eivät lähesty Leeviä ilman mun lupaa. Miten voikin olla noin moukkamaisella tyypillä noin fiksu koira? Kaikesta näki, että sillä oli nuppi kunnossa ja tavat hallussa. Enpä usko että olis ollut mitään vaikeuksia kutsua koiraa pois, enemmän taisi olla kyse siitä että hänen koiraansa, saati sitten häntä itseään eivät vieraat komentele. Nyt on tämä tapaus vuodatettu ja unohdan koko jutun ettei tarvitse enää tuhlata ajatusenergiaa siihen.

Loppuun vielä piristyskuva Leevin palkintohyllystä ja -kaapista: vaikka tänään ei onnistanut niin onpa pikkuherra aikamoisen määrän kaikenlaista kivaa onnistunut kehistä haalimaan :)



Nähtäväksi jää miten käy ensi sunnuntaina... siihen asti moikkamoi!

Prahasta palattu

Kirjuutellaas taas vähän kuulumisia. Viime viikonloppu vierähti Prahassa, olen jo pitemmän aikaa halunnut käydä siellä ja nyt kun tuli sopiva tilaisuus vastaan niin eipä muuta kuin kamat kasaan ja menoksi. Leevin vein lentokentälle mennessä Annan ja Jarin luo hoitoon, se juoksee aina heti autosta päästyään vauhdilla ovelle ja sisällä vetää rundin Diegon kanssa ja piehtaroi pitkin ihania mattoja - tällä kertaa kierros päättyi Diegon ruokakupille. Yhtäkkiä ovella turistessa huomattiin että Leeviä ei enää näy eikä kuulu ja siellähän se keittiön nurkassa ahmi kaverin ruokia kun Anna meni tarkistamaan tilannetta. Ou nou! Ihanaa jättää koira tuommoseen paikkaan mihin se menee kuin kotiinsa ja jää hyvillä mielin touhuamaan kaverin kanssa. Leevi ja Diego (espanjanvesikoira) on hassut kaverukset, ovat melkein saman ikäisiä (Leevi pari kuukautta vanhempi) ja ovat tunteneet ihan pienestä pitäen. Syövät joskus samoja luita ihan sovussa yhtä aikaa, kerran Diego jopa paloitteli luuta pienemmiksi paloiksi Leeville joka ei omin avuin saanut siitä mitään irti. Aivan sydäntäsärkevän hellyttävä kaksikko. Jos tähän sais lisättyä sydämenkuvan niin semmonen tulis nyt tähän kohtaan. Perjantaipäiväksi Leevi ja Diego jäivät kahdestaan kotimiehiksi, tosin isäntäväen valvovan silmän alla: Anna ja Jari olivat koko päivän työpaikoiltaan seurailleet poikien puuhia webbikameran välityksellä, Diegoa ei kuulemma ollut juurikaan näkynyt mutta Leevi oli ollut linssiluteena koko päivän ja torkkunut eteisen lattialla välillä kylkeä kääntäen. Ihan mahtava tieto, että oli ihan rauhallisena "vieraassa" paikassa (ei siis vieraassa mutta ei kotonakaan) - eka kerta kun oli tilaisuus saada tuommosta tietoa, eihän mulla oikeasti ole aavistustakaan miten se esim. yksin kotona ollessaan käyttäytyy vaikka jotain voinee päätellä siitä että yleensä tulee vastaan aika raukeana ja venyttelevänä, kunnes piristyy tervehtimään enemmän tai vähemmän innokkaasti. Yleensä enemmän. Hoitopaikassa siis lepäiltiin mutta tämä tyttö ehti sillä aikaa lennähtää Prahaan ja touhuta kaikenlaista kivaa. Lunta siellä oli tosi paljon ja pakkasta varmaankin muutama aste. Illalla käytiin koko matkaseurueen voimin syömässä ja sitten olikin hyvä painaa pää tyynyyn, ei paljon tarvinnut unta odotella kun aamulla oli kello soinut jo viideltä.

Lauantaina ohjelmassa oli opastettu kaupunkikierros ja historiallisten nähtäväyyksien ihmettelyä. Sitten pikavisiitti hotellille ja ostoskeskukseen shoppaamaan vielä ennen yhteistä illallista. Sunnuntaipäivä aloitettiin työkaverin kanssa thaihieronnalla jota hieman pelkäsin etukäteen, mutta olikin aivan ihana kokemus kaikkine venytyksineen - menisin uudestaan vaikka heti. Tuo paikka toimi meidän hotellin tiloissa joten helppo oli kipaista suunnilleen yövaatteissa ja pörrösukat jalassa hierontaan :) Rentouttavan hieronnan jälkeen suunnattiin edellistä isompaan ostoskeskukseen shoppaamaan ja syömään. Sitten taas hotellille hakemaan kamat ja suunnaksi lentokenttä - mitään kiirettä ei tosin olis ollut, loppuviimein lento oli kentän aurauksen vuoksi yli 2 tuntia myöhässä joten yöllä vasta puoli kahden aikaan olin hakemassa Leeviä. Hyvin oli pikkuherra pärjännyt hoidossa, vielä kerran miljoonasti kiitoksia Anna ja Jari. Tähänkin tulis sydän jos sen vois lisätä. Lisähaastetta viikonloppuun tuli siitä, että Diegon morsiamen juoksu sattui juuri sopivasti noille päiville ja Jari oli lähtenyt Leevin kanssa evakkoon niinä parina kertana kun perroneiti vieraili sulhasensa luona. Etukäteen pelkäsin että Leevi saattais merkata sisälle tai tehdä jotain muuta vastaavaa juoksuisen nartun haistaessaan mutta onneksi ei mitään sellaista ollut käynyt. Tai sitten Annalla on supervahvat siivousaineet joilla neidon vierailujen hajujäljet mopattiin suit sait sukkelaan pois ennen Leevin paluuta ;) Semmonen reissu mulla ja taisipa olla Leevilläkin aikas hauskaa, kuulemma oli leikitty, ulkoiltu, syöty ja nukuttu hyvin - mitäpä sitä koiranpoikanen voi muuta toivoa :) Nyt sitten vain odotellaan Diegoa vastavierailulle myöhemmin kevättalvella, tervetuloa jo etukäteen! Hetkinen, katson josko löytyis joku yhteiskuva pojista... kännyssä on pari tosi suloista mut en tiedä miten ne saa tänne, täytyy siis kaivella arkistoja.


Tässä yhteinen luunsyöntihetki juhannuksena 2008, Leevi näyttää siltä että kuvaaja jonkin verran häiritsee keskittymistä :D


Tämä taas on viime juhannukselta, Leevi ottaa aurinkoa ja Diego ihmettelee kaverin kummia puuhia. Kovin näyttää Diego-poika hentoiselta kun turkki on juuri sopivasti ajeltu puolikaljuksi :D Ja Leevi taas näyttää suhteettoman suurelta kun on kuvassa etualalla. Tämmönen kaksikko siis, pitää yrittää räpsiä parempia yhteiskuvia joku toinen kerta.

Sitten vielä hammasasiaa. Leevin hampaat on mun pieni huolenaihe kun luut ei sille yleensä maistu (juu, ylläoleva kuva kertoo jotain ihan muuta mutta oikeasti, luut ei maistu juuri koskaan yksin, kaverin kanssa kylläkin) ja hammaskiveä kertyy ikävästi. DentAcetic auttaa kun sitä jaksaa käyttää, nyt olen vähän laiskistunut hampaiden jynssäämisen suhteen mutta enköhän taas pian tsemppaa tuonkin asian kanssa. Mutta siis, olen nyt lähes pari viikkoa antanut Leeville Plaque Offia iltasapuskan mukana ja ellen nyt kuvittele omiani niin mun mielestä hampaita rapsutellessa jo irtoaa töhnää helpommin. Voiko se näin nopeasti tehota? Jos tuohon vielä yhdistäis säännöllisen DentAcetic -hammaspesun niin voisin kuvitella että tilanne paranis. Täytyypä ottaa itteään niskasta kiinni ja terästäytyä hammashoidon suhteen. Nytpä onkin taas Plaque Offilla kuorrutetun iltaruoan aika ja sitten vielä pihalle. Lisää kuulumisia, vaihteeksi kehäsellaisia, luvassa sunnuntaina Lahden ryhmänäyttelyn jälkeen. Viikonjatkoja kaikille!

Loppiaislenkki ja muuta mukavaa

Kivoja nämä pyhäpäivät keskellä viikkoa, sai taas nukkua pitkään ja sekoittaa päivärytmin ;) Ja ihana tämä blogi kun tänne voi lörpötellä kaikkea enemmän tai vähemmän oleellista ja järkevää. Kiitos kaikille kommenteista, on meillä siis muutama lukija sentään :) Tänään käytiin Leevin kanssa treffaamassa Tiinaa sekä Lukaa ja Nikitaa - karvakorvakolmikko paineli pitkin peltoa niin että hippulat vaan vinkui, välillä putsattiin tassuja lumesta ja taas mentiin. Leevillä näytti olevan hymy korvissa koko ajan kun yllärinä sai shelttiseuraa eivätkä edes läheltä ohi lykkivät hiihtäjät kiinnostaneet tippaakaan - siitä olin kyllä hurjan ylpeä, on nimittäin taas viime päivinä yrittänyt jahdata hiihtäjiä viime talven malliin ja sekös mua raivostuttaa. Tuolla oli hyvä siedättää kun hiihtäjiä riitti mutta Leevilläpäs olikin parempaa tekemistä kavereiden kanssa toheltaessa. Voisko tuosta nyt sitten päätellä että hiihtäjien jahtaaminen on enimmäkseen sitä että yrittää turhautuneena keksiä itselleen tekemistä? Jos on parempaa seuraa ja nameja tarjolla niin suksikansaa ei tarvitse edes vilkuilla, saati sitten tuijottaa tai jahdata. Jospa me aletaan nyt arkisille normilenkeillekin varustautua taskut täynnä nameja, katsotaan tehoaako. Kirmailun päätteeksi käytiin vielä mehukesteillä Tiinan poppoon luona, Leeville oli tarpeeksi kestejä siinä kun yritti taukoamatta leikittää Lukaa ja Nikitaa. Ja Niksua piti nuuskuttaa siihen malliin että jopa epäilys pikkuneidin lähestyvästä juoksusta heräsi, tosin Leevin nuuskutteluihin ei paljon kannata luottaa kun yhtä antaumuksella se jaksoi (leikattua) Lukaakin tutkia ;) Nyt on sitten uni maistunut pikkuherralle, käpertyi sohvannurkkaan saman tien kun kotiuduttiin - mun pieni suloinen murunen.

Sitten yksi juttu mikä mua on suuresti huvittanut jo viikon verran: luin viime viikolla Shelttiyhdistyksen käsikirjan vuosimallia -87 ja sieltähän löytyi useiden Leevin kaukaisten sukulaisten lisäksi Antoc -kennelin Aileen Spedingin otsikolla "Pieniä ja suuria" kirjoittama sheltin ja collien eroja käsittelevä luku. Saatiin Elinan kanssa hyvät naurut kun todettiin että tämä pätkähän kuvailee juuri Leeviä ja Lucaa, miten ihmeessä joku on jo 20 vuotta ennen niiden syntymää osannut niitä noin nasevasti kuvailla? ;) Tässäpä tulee, teksti löytyy kirjan sivulta 237: "Perusluonteen ero näissä roduissa näkyy viittauksissa "hillityn arvokkaana" colliessa ja "liikkeet joustavat, vaivattomat, nopeat; hyppyvoima kokoon nähden suuri" sheltiessä. Sheltiet todella ovat aktiivisia pieniä koiria, touhukkaita, vilkkaita, herkkiä omistajiaan kohtaan, aina valmiita ja halukkaita miellyttämään. Näyttelykehässä tämä johtaa usein levottomuuteen seisoessa ja pomppimiseen liikkeessä, mutta se antaa myös aktiivisemman esiintymisen ja tyylin. Toisaalta collien pitäisi olla rauhallisempi, itse asiassa vertailtaessa se tuntuu jopa horrostilassa olevalta ja laiskalta kehässä, se tarvitsee paljon enemmän tilaa ja aikaa, jotta se saataisiin liikkumaan kunnolla pitkin askelin ympäri kehää. Myös kotona collie on vähemmän aktiivinen, ja huolimatta suuremmasta koostaan se tuntuu tarvitsevan vähemmän tilaa ollen tyytyväinen saadessaan käpertyä hiljaiseen nurkkaan (mieluiten parhaaseen nojatuoliin) ja antaessaan kodin töiden mennä eteenpäin ilman apua tai sekaantumista. Sheltie on taas kotona aina katsomassa, aina odottamassa kutsua ottaa osaa mihin tahansa projektiin, valmis ja halukas hyppäämään mukaan ja liittymään seuraan. Usein tämä merkitsee että sheltie voi olla meluisampi seuralainen, halukkaampi haukkumaan kaikkea epätavallista ja se usein juoksee ympäri haukkuen kiihtymyksestä ja odotuksesta. Collien pitäisi haukkua varoitus vieraiden ihmisten tai ajoneuvojen lähestyessä, vaikkakin minulla on ollut monia, jotka eivät ole haukkuneet ollenkaan. Ne ovat myös erittäin äänekkäitä tervehtiessään perhettään poissaolon jälkeen ja ensimmäiseksi aamulla, mutta muuten ne eivät tarpeettomasti hauku tai räksytä." Hyvin on konkarikasvattaja päässyt asian ytimeen - kuka muu tunnistaa koiransa tästä kuvauksesta? :D

Ja nyt niitä pentukuvia joita jo viimeksi lupailin, odottakaas kun kaivelen...


Voi apua, en ehkä kestä... tässä Leevi-vaavi kahden viikon ikäisenä (kuva: Marja Huovinen). Tästä se lähti pienen shelttipojan taival, voitteko kuvitella että se oli NOIN pieni pallero?


Ja tässä 3-viikkoisen pojanpalleron nassu, aika hassu :) (kuva: Marja Huovinen)


Tässä 4-viikkoisen poseeraus - luonnonlahjakkuus pienestä pitäen :) (kuva: Marja Huovinen)


5-viikkoinen kiituri häntä heiluen matkalla kohti suuria seikkailuja - tuo sama ilme Leevillä on usein naamallaan, en osaa tarkemmin kuvailla mutta tuo silmien pilke ja tietty kuonon asento... niin tutun näköistä :) (kuva: Marja Huovinen)


Tässä 6-viikkoisena luun kimpussa. (kuva: Marja Huovinen)


Ja 7-viikkoisena pallon kanssa, samanlainen pallo kuuluu suosikkileluihin vielä nykyäänkin (onpa tainnut jossain vaiheessa yksi tulla tuhotuksikin siihen kuntoon että roskiin päätyi). (kuva: Marja Huovinen)


Tässä 8-viikkoisena, juuri lähdössä uuteen kotiin. Oi voi, tuommosen palleron sain matkaani (KIITOS MARJA!) ja olihan se niin jännää... (kuva: Marja Huovinen)


Ja vielä lopuksi ihan ensimmäisiä poseerauksia uudessa kodissa: ikää tasan 2 kk ja kotiutunut edellisenä päivänä, ei muuta kuin saman tien söpöstelyposeeraamaan :)

Siinä katsaus Leevi-pojan ensimmäisiin viikkoihin, tulipa nostalginen olo. Mutta nykyhetkeen ja tuleviin palatakseni: ensi viikonloppuna on suuntana Praha ja Leevi menee siksi aikaa Annalle ja Jarille hoitoon (kiitos jo etukäteen!) - saapas nähdä mitä siitä tulee kun Diego-pojalla on tällä viikolla käynyt morsian, toivotaan ettei Leevi yritä astua tyttötuoksuilla parfymoitua perropoikaa tai muutenkaan keksi mitään tyhmyyksiä... mut siitä lisää myöhemmin. Nyt pitää mennä ottamaan pyykit koneesta ja ripustella ne kuivumaan - loppiaisillan jatkoja itse kullekin!

Tästä se lähtee... blogin päivitys ja uusi vuosi!

Valmista tuli, vihdoinkin! Jo muutaman kuukauden on ollut tarkoitus tehdä Leevi-pojalle ikioma blogi, mutta kaikenmaailman kiireiden jalkoihinhan se on jäänyt. Nyt "uudenvuodenlomalla" on ollut aikaa värkätä blogin lisäksi kaikenlaista muutakin, eilen illalla (ja viime yönä) tein Leevistä valokuvakirjan joka sekin on odottanut vuoroaan jo kuukausikaupalla. Melkein tuli tippa linssiin kun tuota kirjaa varten kävin läpi kaikki Leevistä räpsityt kuvat, alkaen pariviikkoisesta marsunpoikasesta viime vuoden sertiposeerauksiin. Laittelen vähän myöhemmin muutamia otoksia tännekin piristykseksi, odottakaas hetkinen kun ensin raapustelen tekstin valmiiksi. Vanhoilla kuvilla täytyy muutenkin pärjätä hetken aikaa kun ihana vaaleanpunainen kamerani jäi joulun jäljiltä Tornioon, pääsiäisenä vasta saan sen takaisin. On kuulkaas vaihteeksi ihanaa viettää lomapäiviä ihan vain kotosalla - yleensä lähden aina lyhyilläkin lomilla reissuun mutta nyt nämä muutamat kotona vietetyt päivät ovat kyllä tulleet tarpeeseen, ihanaa pistää päivätrytmi sekaisin kuin seinäkello ja elää ilman mitään aikatauluja ja tehdä juuri sitä mitä milloinkin sattuu huvittamaan. Ah niin terveellistä mulle! Julkistettakoon vielä uudenvuodenlupaukseni ettei vain tule kiusausta lipsua: se on se sama kuin muutamana edellisenä vuonna, eli tipaton tammikuu ja kolmen kuukauden herkkulakko sekä puolen vuoden karkkilakko. Näillä mennään, kohta pari päivää tervettä elämää takana eikä vielä tunnu pahalta ollenkaan ;)

Näin vuodenvaihteessa lienee myös paikallaan tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen - Leevin kanssa koettiin paljon unohtumattumia huippuhetkiä ja vielä enemmän saatiin nauttia arkisista pienistä ilonaiheista. Vuonna 2009 Leevin kehämenestys oli upeaa ja ylitti hurjimmatkin odotukset - etukäteen ajattelin, että jospa pikkuherra vaikka toisen varasertin onnistuisi nappaamaan, mutta sen ja muutaman PU-sijoituksen lisäksi saldona oli myös 2 x SERT, 1 x CACIB, 1 x VSP ja 1 X ROP. Upeeta, mahtavaa!!! Varsinkin ensimmäisen sertin aiheuttaman sekopäisyyden muistan varmasti loppuikäni, se tuli niin täytenä yllätyksenä että olin täysin nuppi sekaisin koko loppupäivän. Tuo suuri päivä oli 6.6.2009 ja tuomarina Salossa oli tuolloin kroatialainen Igor Selimovic. Eikä siinä vielä kaikki; päivän päätteeksi Leevi oli myös ROP upean veteraaninartun FI CH Höpötassun Lyylin ollessa VSP. Isoon kehään toki mentiin myös kun sinne kerran päästiin - nyt jo edesmennyt virolaistuomari Lilian Hanniste valitsi Leevi kahdeksan parhaan joukkoon, saavutus sekin. Toinen serti napattiin Turun KV näyttelyssä 29.11.2009, tuomarina silloin ruotsalainen Hans Almgren ja sertin lisäksi saldona myös CACIB ja VSP. Ja taas olin onnesta soikeana :) Tokon saralla uskaltauduttiin vihdoin myös virallisiin kokeisiin, parhaina saavutuksina kaksi ykköstulosta. Meidän murheenkryyni ja ongelmaliike on paikallamakuu, jos muuten menikin hyvin niin yleensä se aiheutti enemmän tai vähemmän ongelmia. Hieno juttu on myös se, että Leevi on heinäkuun lievää silmätulehdusta ja joulukuun lyhyttä mutta ärhäkkää mahatautia lukuun ottamatta pysynyt terveenä ja hyväkuntoisena. Muutaman kuukauden välein on käyty myös fysioterapeutilla tarkistuttamassa, ettei pahoja lihasjumeja löydy. Vuoden mittaan Leevi on myös jalostustarkastettu ja todettu geneettisesti CEA-vapaaksi (Optigen 7.12.2009). Shelttikavereita on tavattu yhteisillä lenkeillä ja Etelä-Suomen Shelttien kerhoilloissa. Ja onhan Leevi saanut myös uuden "serkkupojan" kun alkuvuodesta siskoni Elinan laumaan liittyi aussiepoika Robi, josta alkuvaiheen ihmettelyn jälkeen on tullut Leevin parhaita leikkikavereita. Paljon on muutakin mukavaa tapahtunut, tässä kuitenkin ne asiat jotka näin äkkiseltään mainitsemisen arvoisina mieleen juolahtivat. Alkaneelle vuodelle en uskalla asettaa sen kummempia tavoitteita Leevin kanssa harrastamisen suhteen sillä parhaat jutut näyttävät tapahtuvan ja suurimmat menestykset osuvan kohdalle juuri silloin kun niitä vähiten osaisi odottaa. Jatkamme siis kehien kiertämistä avoimin ja uteliain mielin, toivoen parasta ja oppien kaikesta. Tokokentillekin palailtaneen keväämmällä kunhan saadaan taas vähän treeniä alle, nyt talvipakkasilla on suosiolla pidetty taukoa ulkotokoilusta. Yhden haaveen toivon kuitenkin toteutuvan tämän vuoden aikana: nyt alkaa vähitellen olla toisen koiran paikka auki, jos hyvin käy niin Leevi saa "pikkuveljen" pienen trikkipojan muodossa. Tässä vaiheessa tämä tosiaan on vain haave, mitään konkreettista asian suhteen ei ole vielä tapahtunut.

Ja sitten niitä kuvia, muutama poseeraus viime vuodelta - olkaa hyvät:


Tässä ollaan shelttilenkillä maaliskuussa, kuvan on napannut Tuomisen Satu. Jostain syystä tämä otos päätyi meidän tämän vuoden joulukorttiinkin ;)


Tämä on suosikkini kaikista Leevin kuvista, Saaren Sirpan otos josta olen jopa teettänyt postimerkkejä (joita en tietenkään raski käyttää). Kuva on otettu kesäkuussa, sinä päivänä kun Leevi sai ensimmäisen sertinsä.


Sitten söpöstellään Puolarmaarissa elokuussa, Ahosen Tiina sai ikuistettua Leevin pienellä lepotauolla ennen kuin pikku kiituri taas kirmasi Lukan perään.

Niitä pentukuvia laittelen joku toinen kerta, olivat niin suloisia että pakko niitäkin on muutama laittaa esille :) Vielä kun saisin blogin linkitettyä kotisivuille niin alkaa olla valmista tältä erää, sitäpäs alankin ihmetellä seuraavaksi. Ja kommentteja kiitos vastaanotetaan mielellään, täytyyhän mun jotenkin voida todentaa etten ihan itselleni vain kirjoittele. Päivityksiä on luvassa säännöllisen epäsäännöllisesti (tai toisinpäin) mutta stressiä en tästä nyt ota, viime kesänä kotisivujen uudistuksen yhteydessä päätin lopettaa kuulumisten kirjoittelun kun tuntui siltä ettei säännöllisiin pitempiin raapusteluihin tuntunut aika riittävän ja silloinhan se ei ole kivaa ollenkaan. Nyt siis fiilispohjalta eteenpäin, katsellaan mitä tuleman pitää. Niin ja oikein hyvää alkanutta vuotta kaikille!