Shelttilenkillä

Leevi pääsi eilen pitkästä aikaa lenkkeilemään shelttikavereiden kanssa ja siitähän vasta riemu repesi, auton takaa alkoi kuulua piipitystä jo siinä vaiheessa kun käännyttiin Halkolammen parkkipaikalle vievälle tielle :D Parisen tuntia lumisessa metsässä vierähti rattoisasti, kiitos seurasta kaikille mukana olleille :) Tässä pari talviposeerausta lenkiltä:



Ja sitten sukellus omaan petiin ansaituille päikkäreille :)

Kerhoilta ja paljon kavereita

Tällä viikolla Leevi on päässyt treffaamaan paljon kaverikoiruuksia, mikäs sen mukavampaa. Keskiviikkona E-SS:n kerhoiltamien aiheena oli MH-luonnekuvaus, jonka saloihin pääsimme tutustumaan Riitta Liimataisen johdolla. Riitta on MH-luonnekuvaaja ja päivätyönään johtaa Opaskoirakoulua, joten näkemystä ja kokemusta koirista löytyy rutkasti. Kävimme läpi MH-luonnekuvauksen jokaisen osion ja tulimme siinä porukalla miettineeksi, että miksi ihmeessä luonnekuvauksella on jotenkin luonnetestiä "helpomman" kokemuksen maine - kuulemamme perusteella se saattaa hyvinkin olla monelle koiralle paljon pahempi rasti kuin luonnetesti. Kuvauksen kesto per koira on huomattavasti pidempi kuin luonnetestin ja kaikki osiot suoritetaan jokaiselle koiralle ihan saman kaavan mukaan, huolimatta koiran käytöksestä ja paineistumisesta kun taas luonnetestin aikana kaikkeen koiran toimintaan reagoidaan tarvittaessa painetta vähentämällä. Oikein mielenkiintoinen luento oli, täytyy mennä joskus seuraamaan kuvausta jos niitä sopivasti lähimaisemissa järjestetään. Illan aikana Leevi sai myös uuden ystävän kun pieni suloinen Kerttu-pentunen (ikää 12 viikkoa) päätti fanittaa Leeviä ja kulkea sen perässä koko illan, aika söpöä <3

Eilen kävimme istumassa iltaa Marjan & T-jengin luona Vallikalliossa ja tänään Anna & Diego tulivat ulkoiluseuraksemme (harmi, että kamera unohtui...). Pojat pääsivät lumeen kirmailemaan ja olihan niillä taas hauskaa keskenään - ympäriinsä juokseminen on vaan NIIN kivaa :) Saivat myös etsiä nameja lumesta ja näiden luvallisten etsintäkohteiden lisäksi Leevi teki ihan omiakin löytöjä kun bongasi lumesta leivän jota hotki kamalaa vauhtia ennen kuin ehdin hätiin. Säikähdin tietysti että mitäpä jos se on joku myrkkysyötti mutta ei onneksi ole tullut mitään oireita, ehkä se oli vain joltakulta tipahtanut eväsleipä. Nyt on sitten uni maistunut pikkuherralle, ulkoilemasta palattuamme pojat saivat herkkukeksit välipalaksi ja sittenpä Leevi kaivautuikin suosikkipetiinsä päikkäreille joiden uskon jatkuvan koko illan... Väsynyt koira on onnellinen koira :D

Luonnetestissä

Eilispäivän ohjelmassa oli Leevin luonnetesti Karkkilassa - hengissä selvittiin molemmat mutta kyllähän tuo näytti koville ottavan, aika puhki oli pikkuherra koitoksen päätteeksi. Mua tietysti jännitti etukäteen Leevin puolesta ja näin jälkeenpäin toivon ettei mitään arkielämää haittaavia traumoja jäänyt. Jos jäi, niin toivottavasti hälvenevät ajan myötä. Tuomareina toimivat Kari Mäkinen ja Ari Riikonen. Pisteitä Leevi sai 65 ja osa-alueittain seuraavasti:

Toimintakyky -1 pieni
Terävyys +1 pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua
Puolustushalu +1 pieni
Taistelutahto -1 pieni
Hermorakenne +1 hieman rauhaton
Temperamentti +1 erittäin vilkas
Kovuus +1 hieman pehmeä
Luoksepäästävyys +2a luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen
Laukauspelottomuus ++ laukauskokematon

Ensimmäisessä osiossa oli tarkoitus pistää leikiksi - etukäteen arvelin, ettei Leevi siitä suuremmin innostu kun ei ole mikään himoleikkijä muutenkaan; kuitenkin jopa yllättävän hyvin innostui jahtaamaan hanskaa mutta tyylilleen uskollisena teki sen vähän sinnepäin, ei mitenkään varsinaisesti taistellen. Ei se reppana varmaan edes tiedä mikä on kunnon puruote :D Niin ja ennen leikkimistä piti vielä moikata tuomareita; Leevi kävi pikaisen kohteliaasti nuuskaisemassa molempia mutta palasi sitten mun luo.

Sitten kamalan kelkan kimppuun... Lähestyvää kelkkaa Leevi pelkäsi ihan hurjasti, haukkui jo kaukaa ja kelkan lähestyessä yritti paeta joka ilmansuuntaan mutta kun ei remmin mittaa kauemmas päässyt niin ei auttanut muu kuin jäädä niille jalansijoilleen räyskäämään sieraimet väristen. Kyllä mua säälitti :( Kelkkaa tuli kuitenkin varovasti haistamaan (koko ajan kuitenkin valmiina pakenemaan) kun menin edeltä. Käveltiin vielä uudelleen vähän matkan päästä kelkan ohi: Leevi teki niin laajan väistöliikkeen kuin remmi antoi myöten ja samalla vielä haukkui kelkalle. Tämä oli mitä ilmeisimmin ihan kamala kokemus.

Seuraavaksi jouduttiin hyökkäyksen kohteeksi - tuossa kohtaa en itse nähnyt Leeviä oikeastaan ollenkaan; ilmeisesti se oli vähän yrittänyt osoittaa että täällä ollaan mutta hyvin pian luikahti mamman selän taakse turvaan. Hyvä niin, eipä sen mua tarvikaan edes yrittää puolustaa :D Sitten tuli taas kaikenlaisia aaveita eteen ja taakse kun talon nurkalla jouduttiin ylös hyppäävän haalarin säikyttämiksi ja saman tien sen perään lähti räminätynnyri vyörymään niskaan. Haalaria Leevi säikähti ihan hirmuisesti, päästi kamalan rääkäisyn ja teki jotain ihme loikkia niin että sotkeuduin jaloistani remmiin ja sitähän piti hetken aikaa selvitellä ennen kuin päästiin etenemään. Tynnyriinkin toki reagoi mutta ei läheskään niin säikähtäneesti kuin haalariin. Tynnyriepisodin jälkeen haukahteli muutaman kerran, samoin jossain muussakin osiossa muistaakseni. Tynnyrin jälkeen Leevi katsoi mua sen näköisenä että mitä h******iä tämä on, mihin olet mamma minut tuonut??? Mentiin vielä uudelleen haalarin ohi ja sitten tutustumaan tynnyriin - istuin sen päälle ja Leevi hyppäsi saman tien syliin turvaan, reppana.

Sitten suunnattiin pimeään huoneeseen - Leevi jäi tuomarin syliin odottamaan ihan maansa myyneen ja vähän luovuttaneen näköisenä, ei edes pyrkinyt mun perään enkä usko että se oli kaikkein vastaanottavaisimmillaan kun yritin vinkittää että mamma menee nyt tästä ovesta, huomaathan TÄNNE näin. Katse vähän harhaili eikä tuijottanut tiiviisti mun perään kuten normaalitilanteessa tekisi. Aika kauan sain huoneen nurkassa nököttää kun Leevi jäi ovelle ihmettelemään; tuomarit auttoivat sitä äänillä ja valoilla ja jouduin kutsumaan kolmesti ennen kuin löysi minut. Näytti hassulta, kun jäi epäileväisen näköisenä hetkeksi puolen metrin päähän tuijottamaan ennen kuin tajusi mun olevan siinä ihan nenän edessä.

Ja karmeudet jatkuivat: seuraavaksi Leevi jäi yksin seinään kiinnitettynä odottelemaan kohti hyökkäävää tuomaria - tätä en itse nähnyt kun olin seinän takana piilossa, mutta kuulemani mukaan oli saman tien väistänyt ja pyrkinyt pakenemaan joten hyökkäys oli kai lopetettu alkuunsa. Sitten vielä laukaukset - niihin Leevi ei kai (?) reagoinut oikeastaan mitenkään, katsoi vain ääntä kohti. Siitä olin vähän yllättynyt, ajattelin etukäteen että varmaan vähän puhisee. Luultavasti oli tuossa vaiheessa jo niin väsynyt kaiken kokemansa jälkeen ettei enää edes jaksanut reagoida, vaikkakin ihan tarkkaavaisen näköisenä katsoi laukausten suuntaan. Testin päätteeksi liimautui istumaan mun viereen jalkaan nojaten ja yritti jopa käydä rapaiseen maahan makuulle; Leevin hienohelmataipumukset tuntien tuo oli merkki ihan äärimmäisestä väsymyksestä. Silmistä ja korvista näki että toivoi pääsevänsä pian pois paikalta, vähän taisi täristäkin. Ei myöskään enää houkuttelusta huolimatta mennyt moikkaamaan tuomareita ja muita toimihenkilöitä, nökötti vain mun jalkojen juuressa.

Harmi kun en saanut testiä videolle; monissa osuuksissa en edes itse päässyt kovin hyvin seuraamaan koiran reaktioita kun yritin pitää katseen kohdistettuna tuomariin tai mihin milloinkin oli ohjeistettu tuijottamaan. Kokonaisuutena yllätyin vähän siitä että Leevi otti kelkasta niin kovin itseensä että näytti kantavan tuota shokkihoitokokemusta mukanaan koko testin ajan ja kuormittui testin edetessä niin paljon ettei oman arvioni mukaan ollut testin päättyessä enää kovin toimintakykyinen, kunhan vain kulki mun perässä. Testin aikana Leevi yritti kovasti hakea tukea ja kiipeili mua vasten, varmaan oli pienellä aika turvaton olo kun ei saanut yhtään apuja. Voi reppanaa, kaikkeen sitä pieni koira joutuukin... mut onneksi se on ohi nyt eikä uusimaan mennä. Nyt vain toivon ettei mitään traumoja jäänyt, täytyy seurailla Leevin käytöstä lähipäivinä ja -viikkoina. Ollaanpa taas yhtä kokemusta rikkaampia - kiitos ja anteeksi Leevi-muruseni <3

Tuomarikollegio ja muita puuhia

Keskiviikkona kurvasimme Leevin kanssa Lahteen tuomarikollegioon - olin lupautunut viemään Leevin harjoituskappaleeksi tuomarikokelaille joten siinäpä pikkuherran ilta vierähti rattoisasti neljälle eri kokelaalle poseeratessa. Pöydät olivat siinä määrin liukaspohjaiset (eivät siis oikeat trimmauspöydät) että Leevi näytti tuntevan olonsa kovin epämiellyttäväksi eikä rentoutunut ennen viimeistä pöytää joka olikin tukevasti päällystetty. Lattialla pikkuherra sen sijaan poseerasi huippuhienosti, esitti korvansa nätisti ja jopa kerjuusti nameja. Miksi, oi miksi se ei esiinny oikeissa kehissä noin edukseen? Varmaan mun pitää itse alkaa suhtautua näytelmiin hälläväliä -meiningillä niin ehkäpä sama rentous tarttuu myös Leeviin, ei kai tuohon muuta selitystä ole kuin että reagoi mun mielialaan, luulisin.

Viikonlopun Leevi on viettänyt Diegon luona (Anna & Jari: iso kiitos taas kerran!) Mäkkylässä koskapa mun eilispäivä vierähti aamusta iltaan työjuttujen merkeissä - varmasti teki pikkuherralle hyvää päästä purkamaan energiaansa Diegon kanssa kirmaillen. Olipa Leevi päässyt mukaan Diegon hakutreeneihinkin vierailevaksi tähdeksi ja siinä sivussa herättänyt hilpeyttä Suurten Palveluskoirien omistajien keskuudessa, olivat ihmetelleet miten noin pienillä jaloilla edes pysyy pystyssä :D Tänään kävin hakemassa Leevin kotiin ja käytettiin Annan kanssa poikia vielä lähimetsässä ennen kuin sanottiin moimoi. Nyt illalla sain vihdoin pestyä Leevin, jospa ne loput irtokarvat nyt vähitellen tipahtelisivat ja pikkuherra alkaisi kasvattaa ensi vuodeksi uutta turkkia. Tämä tältä erää; ensi viikonloppuna meillä onkin edessä hurjan jännä koitos Karkkilan suunnalla - siitä lisää myöhemmin...