Hoitolapsen elämää ja ihan oikeaa agiliitoa

Tällä viikolla Leevi on ehtinyt olla hoidossa jopa kahteen otteeseen; viikkoon kun mahtui jonkin verran reissaamista ja muuta menoa. Alkuviikosta tein parin päivän reissun Joensuuhun, Leevin majaillessa sillä aikaa Kaisan & Jussin hoivissa Boris-bostonin seurana. Hyvin näytti koiruus kotiutuneen Boriksen luokse, sielläpä se piehtaroi tyytyväisenä pitkin mattoja kun menin hakemaan pikkuherraa kotiin. Noiden parin päivän aikana Leevi oli kuulemma oppinut pitämään puolensa possupiraijaa vastaan eikä enää sallinut Boriksen hullutella kimpussaan ihan vallattomasti ja hienosti Boris oli kuulemma uskonut kun Leevi ilmoitti että nyt riittää tohellus. Hyvä juttu, osaa se näköjään sittenkin tarpeen vaatiessa jyrähtää ja opastaa pentua :)

Keskiviikkona oli taas agilitykurssin vuoro; harjoiteltiin valsseja sekä ohjauskuvioita parilla muutaman esteen radanpätkällä. Nadja otti Leevin esimerkkikoiraksi ja meni sen kanssa molemmat radat ennen kuin päästiin itse tositoimiin - nyt se on sitten todistettu, että koira kyllä osaa ja hienosti osaakin. Ei mitään häsellystä eikä edes haukkumista, rauhallisesti vain seurasi Nadjan ohjeita ja meni molemmat radat niin hienosti että enpä muuta voinut kuin mykistyneenä ihastella pikku kiiturin liitelyä. Kerrankin Leevi pääsi näyttämään miten taitava se oikeasti onkaan, muuta ei tarvittu kuin osaava ohjaaja puikkoihin niin johan mentiin ja hienosti mentiinkin. Voi pientä, reppana joutuu mun kanssa tahkoamaan ja varmasti turhautuu kun ei saa selviä ohjeita mihin milloinkin pitäisi suunnata ja mitä estettä suorittaa :( Havaintoesitys oli kyllä siinä määrin tehokas että rauhallisen ja selkeän ohjaajan merkitys kirkastui nyt ihan uudella tavalla - yritin koko lopputunnin ajan keskittyä siihen, että liikun varmasti ja rauhallisesti enkä huido miten sattuu ja ellen nyt ihan vain kuvittele niin meno sujui taas himpun verran paremmin kuin aiemmin. Edistystä tapahtuu hitaasti mutta varmasti, pienenpienin askelin... Tehtiin molemmat radat muutamaan kertaan ja viimeisistä kerroista jäi oikein onnistunut olo, hyvä minä ja vielä parempi Leevi :D Ja kiitos Nadjalle loistavista neuvoista! :)

Viikonloppu onkin sitten vietetty enemmän tai vähemmän häähuumassa - vihdoin päästiin juhlimaan Annan & Jarin häitä, joita onkin odotettu kuin kuuta nousevaa :D Häähumun ajaksi Leevi pääsi taas Vallikallioon Marjan & T-jengin hoiviin, kiitokset vielä koko poppoolle Leevin kaitsemisesta :) Pikkuherra oli kuulemma viettänyt suurimman osan ajastaan takapihalla istuksien ja tuulta haistellen :D Eilen hoitopaikassa olivat kyläilleet myös shelttineidot Daisy, Nuppu ja Talia, joista arvelin Leevin olevan turhankin kiinnostunut mutta ihan hyvin oli kuulemma mennyt kun arvon neidit olivat heti kättelyssä tehneet selväksi ettei lähemmästä tuttavuudesta kannata edes haaveksia. Ja sittenpä Leevi olikin aina ohimennessään kiertänyt neidit kunnioittavan välimatkan päästä, kyllä siellä pikku päänupissa taas jotain taisi olla kohdallaan :D Tänään Leevi pääsi vielä spurttailemaan Diegon kanssa kun käytiin häiden jälkeisellä brunssilla herrasväki Karppisen aurinkoisella takapihalla - kivaa taisi olla kaikilla kaksi- ja nelijalkaisilla, etenkin noilla nelijalkaisilla kun kirmailun päätteeksi saivat rouva Karppisen temppukoulusta palkkioksi palat hirvipaistia :D Loppupäivä onkin sitten Leevin kanssa lepäilty ja toivuttu vauhtiviikosta. Kuvia yritin myös latailla koneelle mutta jostain syystä se ei onnistu; kuvansiirto-ohjelma ei käynnisty vaikka liitän kameran tietokoneeseen. Omituista - luvassa siis kuvattomia blogipäivityksiä siihen asti että ongelma on ratkaistu. Ensi viikolla ohjelmassa agilityä ja näytelmäelämää - kuulumisiin taas! :)