Lahden ryhmänäyttely

Kuukauden kehätauon jälkeen suunnattiin aamutuimaan Leevin kanssa Lahteen virolaisen Mari Palgin arvosteltavaksi. Tai siis Leevi meni arvosteltavaksi, handleria ei onneksi arvostelussa mainittu :D Shelttejä oli ilmoitettu mukaan 73 - saman verran tai itse asiassa muutama enemmän kuin Messarissa - osallistujamäärät näyttävät kasvavan koko ajan mutta niinpä ovat rekisteröintimäärätkin kasvaneet, täytyyhän näiden jotenkin korreloida keskenään. Mulla oli heti alkuunsa pahat aavistukset näyttelypaikan superliukkaasta lattiasta ja niinhän siinä kävi että Leevi luisteli menemään räpylät suihkien, parhaansa reppana yritti mutta minkäs teet kun kaarroksissa tassut ei suostu muuta kuin sutimaan tuhatta ja sataa. Ihan bambimeininkiin ei onneksi päädytty kun pystyssä kuitenkin pysyttiin (molemmat), sen sijaan viereisessä kehässä aikas moni leonberginkoira lenteli rähmälleen niin että sääliksi kävi. Tiesin kyllä että Palgin linja on tiukka ja niin pitääkin olla, harmittaa vain että Leevin liikkeistä ei tuon inhottavan alustan takia saanut parasta mahdollista kuvaa - veikkaanpa että liukastelu muutti liikkeet aika ikävän näköisiksi ja se taas näkyi nauhan värissä, tuloksena AVO H. Tässä vielä arvostelu: "Keskivahva, ryhdikäs. Hyvin pyöristynyt kuono. Pyöreyttä kallossa. Korvien taitto hieman raskas. Hyvin pyöristynyt rintakehä mutta hieman lyhyt. Aavistuksen liian luisu lantio. Suorahko edestä. Liikkeessä askel jää hieman lyhyeksi." Eihän tuo arvostelu muutenkaan päätä huimaa mutta ehkäpä EH olis voinut irrota jos liikkeet olis näyttäneet joltain muulta kuin ankanpoikasen räpiköinniltä ;) Näin tänään, toivottavasti paremmalla onnella viikon päästä Turussa - siellä nyt ainakin pitäisi olla parempi alusta niin ei tarvitse harmitella olosuhteita. Kiva oli taas nähdä tuttuja, erityiskiitos Sirkulle ja Taimille kehänlaitaseurasta :) Niin ja pääsinpä vielä päivän päätteeksi piipahtamaan PN-kehässä vetskunartuissa toiseksi sijoittuneen Misti-mummon (FI MVA Happy Master's Belle Brunette) kanssa, ihana vanharouva :)

Vuodatanpa vielä tännekin perjantain epäonnenpäivästäni (ei sentään ollut 13. päivä): heti aamutuimaan onnistuin tiputtamaan parkkihallin avaimen jonnekin ja siitähän seurasi keikka isännöitsijätoimistoon uutta hakemaan, laskua ei vielä ole näkynyt mutta eiköhän sekin ennen pitkää ilmaannu. Ja sitten jäin jumiin autopesuun, kun auto oli pesty niin ovi ei auennutkaan ja piti soittaa Shellin henkilökunta apuun. Siinä vaiheessa olin jo pyhästi päättänyt, että loppupäivän vietän tiiviisti neljän seinän sisällä mutta pakkohan mun oli vielä illalla suunnistaa lenkille Leevin kanssa. Ei kahta ilman kolmatta, kuten arvata saattaa - meidän ohi meni mies koiransa (veikkaan että pointteri tai ainakin kovasti samannäköinen) kanssa ja tämä koiruus tuli tietty tekemään tuttavuutta Leevin kanssa. Yritin hätistää sen pois ja huusin miehelle, että kutsutko koiran pois mutta vastaus kuului tylysti "EN!" - jatkettiin Leevin kanssa matkaa, kunnes koira oli taas kintereillä pyörimässä. Pyysin uudestaan kutsumaan koiran pois ja tästäkös tyyppi hermostui, kääntyi kannoillaan ja lähti vauhdilla tulemaan kohti. Luulin että käy kimppuun mutta tyytyi karjumaan sentin päästä jotain mistä en edes saanut selvää, jollain hämärästi suomeksi tunnistettavalla kielellä kai yritti ilmaista itseään. Sen verran vaikutti kiivasluontoiselta tapaukselta että enpä enää kovin ponnekkaasti uskaltanut kommentoida, tyydyin vain mutisemaan itsekseni ja jätin suosiolla välimatkaa. Mitä tuommoselle nyt uskaltaa sanoa jos itsehillintä on olematonta ja kiivastumisnopeus eksponentiaalinen? Huh. Aika tyly fiilis jäi mutta minkäs teet, sekopäitä riittää enkä toivottavasti enää törmää tuohon tyyppiin. Sanottakoon vielä että koira oli fiksu ja hyväkäytöksinen eikä millään lailla vaaraksi mulle eikä Leeville, enemmänkin on periaatekysymys että irtokoirat, olivat kuinka sivistyneitä tahansa, eivät lähesty Leeviä ilman mun lupaa. Miten voikin olla noin moukkamaisella tyypillä noin fiksu koira? Kaikesta näki, että sillä oli nuppi kunnossa ja tavat hallussa. Enpä usko että olis ollut mitään vaikeuksia kutsua koiraa pois, enemmän taisi olla kyse siitä että hänen koiraansa, saati sitten häntä itseään eivät vieraat komentele. Nyt on tämä tapaus vuodatettu ja unohdan koko jutun ettei tarvitse enää tuhlata ajatusenergiaa siihen.

Loppuun vielä piristyskuva Leevin palkintohyllystä ja -kaapista: vaikka tänään ei onnistanut niin onpa pikkuherra aikamoisen määrän kaikenlaista kivaa onnistunut kehistä haalimaan :)



Nähtäväksi jää miten käy ensi sunnuntaina... siihen asti moikkamoi!