Lassi 8 kk

Maanantai-iltana kyläiltiin poikien kanssa Vallikalliossa Marjan & T-jengin luona - erityiskiitos Toffolle Lassin pitkämielisestä leikittämisestä, hyvin olivat samalla aaltopituudella vaikka toisella on ikää 8 kuukautta ja toisella 7 vuotta ;)

Eilen sain sunnuntaina räpsityt kuvat nähtäväksi, ja olihan siellä hienoja otoksia meistä kaikista. Tässä muutama makupala (kuvat: Taikakuva/Jari Alanen), olkaas hyvät:

Näin me söpöstellään

Ihanko oikeasti pitää vielä poseerata?

Nyt riittää, näytän kieltä ja lähden meneen!

No jospa vielä kerta kiellon päälle





Mullapa on NÄIN paljon hampaita!

Lassi täytti tänään 8 kuukautta ja korkeutta on kertynyt tähän mennessä huimat 40,5 cm (edelleen saa peukuttaa että kasvu pysähtyy NYT ja jospa sitten vuosien mittaan vähän kutistuisi...) - tässä pari lenkillä napattua au naturel -poseerausta:



Kiitämme ja kuittaamme tältä erää - seuraavaksi suuntaamme muille maille vierahille, siitä lisää myöhemmin.

Oulun reissu, Kaapelitehtaan pentunäyttely, Voittaja-viikonloppu...

No niin, onpa sitten ollut niin kiire ja hurjasta vauhdista johtuen energia niin vähissä että blogi on jäänyt kuukaudeksi vallan kokonaan päivittämättä. Jatketaan siis siitä mihin viimeksi jäätiin. 14.11. Lassi täytti 7 kuukautta, korkeus tuolloin 39,5 cm (2 cm tuli lisää puolivuotismittaan, hui!) ja tässä kehnolaatuinen kännyräpsypotretti:


18.-20.11. teimme poikien kanssa reissun Ouluun siskoni luokse, hyvin sujui Lassiltakin junamatkailu mennen tullen. Hiekkakuopilla käytiin lenkkeilemässä koko lauman kanssa ja saatiinpa ryhmäpotrettikin napattua "serkuskatraasta".


Pojat pääsivät myös tekemään tuttavuutta Elinan pupusten kanssa, Leevi osasi käyttäytyä niin hienosti että pääsi jopa samaan kuvaan pupun kanssa mutta Lassi meni niin kierroksille että sai pysyä tiukasti remmissä sen aikaa kun puput olivat maisemissa.


26.11. Lassi pyörähti Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä, osallistuen ensimmäistä kertaa vanhempien pentujen luokkaan. Tuomarina oli Nina Janger ja Lassi "kruunattiin" ROP-pennuksi seuraavalla arvostelulla: "7,5 kk vanha kookas, mittasuhteiltaan oikea urospentu. Oikea purenta, hyvät korvat. Turhan pyöreät silmät, poskia on hieman liikaa. Hieman lyhyt olkavarsi. Hyvä ylälinja ja häntä. Liikkeessä nostelee eturaajoja. Hieman korkea kinner. Lupaava karvapeite. Esiintyy hyvin." Isossa kehässä käytiin (taas) tekemässä pikainen kunniakierros, onhan sinne mentävä sen kerran kun sattuu pääsemään ;) Tässä ROP-pennun poseeraus:


Viime viikonloppuna (3.-4.12.) Leevi pääsi pitkästä aikaa kehään - jossain mielenhäiriössä tulin ilmoittaneeksi sen molempien päivien kehiin, ei ihan kuningasidealta tuntunut herätyskellon soidessa anivarhain. Kehään kuitenkin mentiin väsymystä uhmaten ja Leevi oli ihan innoissaan päästessään pitkästä aikaa YKSIN mukaan - Lassi jäi ilmoittamatta kun multa meni ihan ohi että tänä vuonna Messarissa olisi ollut myös pentuluokka. Lauantaina sheltit otti ihana Elena Ruskovaara joka arvosteli Leevin näin: "Malliltaan oikea, keskivahva, toivoisin voimakkaammat kulmaukset eteen ja taakse ja ulottuvamman kaulan. Hyvä kuono, vähän syvä kallo ja pyöreät silmät. Vähän huolimaton etuaskel, hyvä ulottuvuus liikkeessä, hyväksyttävä häntä. Hieno esiintyminen." Tällä arvostelulla irtosi ERI mutta kovatasoisesta kilpailuluokasta saimme aika pikaisesti siirtyä takavasemmalle. Sunnuntaina sheltit arvosteli hollantilainen kasvattajatuomari Marion Ten Cate, joka kommentoi Leevin seuraavasti: "Correct size. Masculine dog with fitting bone. Wedge-shaped head but could have more refinement, rather deep compared to width. Well rounded foreface. Skull should be flat. Eyes are round and fails in pigment around eyes, which makes expression hard. Wide heavy tipping ears. Front too forward. Well angulated. Good body substance. Would like to see more sweep over loins. Bit highset tail. Moves a bit stiff and stiffed, otherwise co-ordinated." Tällä arvostelulla Leevi sai EH:n.

Leevin Messariposeeraus (kuva: Saija Tuomi)

Itsenäisyyspäivänä kävimme shelttilenkillä, pojilla oli kivaa kavereiden kanssa kirmatessa ja lenkin päätteeksi Lassi poseerasi näin hienosti (kuva: Margareta Sundell):


Eilen lenkkeillessä Lassi nosti eka kertaa jalkaa - eikä yhtään haparoiden vaan varmasti ja komeasti korkealle :D Marras-joulukuun aikana Leevi käynyt jopa kahdesti fyssärillä - Lassilla on paha tapa törmäillä siihen vauhdissa joten ajattelin että hyvä käydä tsekkaamassa onko noista iskuista jäänyt pahojakin jumeja. Jonkin verran kireyksiä löytyi ja niitä saatiin onneksi auottua niin hyvin että seuraavan kerran mennään varmaan joskus ensi vuoden puolella. Leevin hammasta on myös käyty näyttämässä lääkärille, ja nyt on aika varattuna hampaan kuvaukseen ja koko suun putsaukseen. Auts, aina vähän ahdistaa kun koira pitää nukuttaa mutta eiköhän se hyvin mene ja toivottavasti hampaan juuresta ei mitään ientulehdusta vakavampaa syytä tuohon vetäymään löydy. Mun täytyy nyt kunnostautua hampaiden kotihoidon suhteen, Lassiltakin löytyi jo vähän hammaskiveä isosta poskihampaasta joten ostin molemmille pojille upouudet hammasharjat ja alettiin myös Lassin kanssa opetella hampaidenpesua. Ihan hyvin sujui, täytyy vaan muistaa ottaa tuosta tarpeeksi usein toistuva rutiini.

Eilen Diego-perro kävi pikkujoulutunnelmissa kyläilemässä ja tänään pojat pääsivät studioon poseeraamaan, Leevin kanssa sujui hyvin kuten arvata saattaa mutta Lassi pyyhälsi ensin pyörremyrskyn lailla ympäri studiota (jotenkin tuo myrskyaiheinen nimi niin sopii kakaralle, aina se saa jonkinlaisen kaaoksen aikaan...) kunnes sain napattua sen kainaloon ja istutettua nätisti poseeraamaan. Ja kas, sitten alkoi homma sujua mainiosti kunhan herra mustanaamio malttoi kuunnella että nyt olikin tarkoitus pysyä sievästi paikallaan eikä harrastaa omatoimista agilityä kuvauskaluston seassa, ja siinä samalla kilpajuoksua itsensä kanssa. On se epeli :D

Ja lopuksi pojat vastaavat ihanaisen Kaisan sekä Saanan, Sanin ja Tipin heittämään haasteeseen:

Tunnustuksen/haasteen saaneen täytyy:

1. Kiittää tunnustuksen saajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

1. Kiitos Kaisa ja S-typsyt! Kaisaa kiitämme vielä livenä perjantaina kun nähdään, tod. näk. Lassi kiittää liehittelevin pusuin ja Leevi nuuskimaan tunkeilevin kuonoin.

2. Haastamme mukaan 1) Lucan, Robin ja Newen (viimeksi mainittua emme vielä edes tunne), 2) Tilkun ja Toffon, 3) Lukan ja Nikitan, 4) Tillin ja Kanelin, 5) Taimin ja Hellän, 6) Urhon, Sylvin ja Selman, 7) Diegon sekä 8) Boriksen ja Igorin (HUOM: kaikki haastetut eivät bloggaile, mutta voivat halutessaan osallistua vaikkapa kommentoimalla tähän viestiin)

3. Toivomme että haastetut lukevat blogia ja löytävät heille osoitetun viestin täältä :)

4. Tunnustamme seuraavaa: 1) Lassi tykkää loiskutella lätäköissä mutta Leevi kiertää ne mahdollisimman kaukaa, 2) molemmat ovat sitä mieltä että imuri on pahis, 3) Leevi osaa kävellä nätisti remmissä mutta Lassilla on sen suhteen vielä paljonkin opettelemista, 4) Leevi palvoo eniten maailmassa Diegon IM-Annaa, Lassin mielestä palvominen on yliarvostettua, 5) Lassi kävi eka kerran uimassa 3-kuisena (vapaaehtoisesti) ja Leevi 4-vuotiaana (vastentahtoisesti), 6) Leevillä on raskaat korvat ja Lassilla kevyet, 7) Leevi on vanhempi ja pienempi, Lassi nuorempi ja isompi, 8) molemmat autoilevat mielellään.

Lemmikkimessujen pentunäyttely

Tiistaina käytiin poikien kanssa Essien kerhoillassa, aiheena tällä kertaa koiratanssi jonka saloihin tutustuttiin Nadjan ja Hipin opastuksella. Käytiin läpi temppuja joita yhdistelemällä saa rakennettua jos vaikka minkälaisia koreografioita. Hippiäinen on kyllä supertaitava, ja aina niin innokkaana tekemässä milloin mitäkin :) Leevi pääsi virkistämään muistiaan osaamiensa temppujen suhteen (ja tosi tärkeänä temputtelikin) ja Lassi opetteli kaikenlaista pientä, myös maahanmenoa joka alkaa näköjään vihdoin sujua. Eipä olla sitäkään hetkeen muistettu harjoitella mutta hyvin tuntui muisti virkistyvän ja eka kertaa meni maahan pelkästä käskystä, ilman käsiapua siis. Hyvä hyvä Lassi! :)

Tarkkaavaisena seuraamassa Hipin koiratanssidemoa

Mustanaamio-Lassi

Leevi saa pusun poskelle

Alkuviikosta huomasin, että Leevin toisessa yläkulmurissa ien punottaa ja on ikävästi vetäytynyt ylöspäin, yhdessä kohtaa enemmän kuin muualla (laitan kuvia kunhan saan ne luurista ulos, ei suostu yhteistyöhön nyt) - säikähdin pahanpäiväisesti enkä yhtään osaa sanoa onko tuo vetäytymä tullut ajan mittaan vaiko äskettäin jonkin vamman seurauksena, esim. Lassin hammas tai joku tikku olisi hyvinkin voinut osua ikeneen ja tehdä siihen haavan joka on tulehtunut. Olen nyt putsannut ienrajaa aamuin illoin Hexarinsellä - jatkan samoin vielä muutaman päivän ja seuraan rauhoittuuko tilanne yhtään, ellei niin sitten lähdetään lääkäriin tutkimaan asiaa tarkemmin. Hysteriaan taipuvaisena ehdin jo maalailla kauhuskenaariota mätänevästä kulmurista joka saa aikaan kamaluuksia sisäelimissä asti, mutta jospa nyt yritän pysyä rauhallisena kuitenkin ja seurata tilannetta.

Torstaina Essien hallitus kokousti ja eilen käytiin poikien kanssa Nummelassa omatoiminäyttelytreeneissä, kiitos vaan avusta paikalla olleille :) Tänään sitten suunnattiin Lassin kanssa Lemmikkimessujen pentunäyttelyyn, tuomarina shelteillä Karin Bergbom ja Lassin tulos PEK 5-7 kk 2. KP. Tässä arvostelu: "Ikäisekseen hyvin kehittynyt. Ei tarvitse kasvaa enää kokoa. Lupaava pää, jossa kauniit korvat. Hyvät silmät. Pigmentti saa täyttyä silmien ympäriltä ja kuono saa täyttyä silmien alta. Hyvä kaula & ylälinja. Erittäin hyvä runko. Hyvin kulmautunut. Hyvät raajat & tassut. Hyvä häntä. Ikäisekseen hyvä karva. Joustavat liikkeet, edessä vielä löysyyttä. Miellyttävä luonne." Ja tällä kertaa esiintyminenkin oli parempaa kuin edellisillä parilla kerralla, nyt Lassi poseerasi taas nätisti ja keskittyneesti. Mitä nyt yhteisliikkeissä vähän intoutui omiin askelkuvioihinsa mutta kokonaisuutena meni kuitenkin paremmin kuin uskalsin toivoa. Tästäpä on hyvä jatkaa kohti Kaapelitehdasta :)

Arkea ja juhlaa

Tällä viikolla en ole ennättänyt touhuta poikien kanssa oikeastaan yhtään mitään - kunhan ovat ruokaa saaneet ja ulos päässeet, siinä kaikki. Arkista kiireistä aherrusta alkuviikko ja sen vastapainoksi loppuviikkoon sattui kahdetkin juhlat. Eilisten kemujen ajaksi pojat pääsivät hoitoon; Leevi Marjan & T-jengin luokse ja Lassi Jaanan tyttöpoppoon seuraan. Suurkiitos hoitotädeille poikien kaitsemisesta - olipa kiva tänään hakea kotiin kaksikko jolle uni on maistunut nyt loppupäivän, etenkin Lassi taisi taas kerran ottaa ilon irti Sissin seurasta ;)

Lahden pentunäyttely

Alkuviikosta pojat saivat matokuurin ja eilen lenkkeiltiin shelttiporukalla Pirttimäessä - kivaa oli koiruuksilla, molemmilla omalla tavallaan: Leevi keskittyi nuuskuttamaan ja merkkaamaan lenkkimaastoa kun taas Lassi riekkui sydämensä kyllyydestä muiden pentujen ja melkein pentujen kanssa, mieluisinta seuraa taisi taas kerran olla puolisisko Sissi jonka kanssa aina vauhtia riittää. Kiitos seurasta mukana olleille, kivaa oli taas :) Illalla puunasin Lassin kehäkuntoon ja tänään oli määränpäänä Lahden pentunäyttely. Sheltit arvosteli Päivi Eerola, joka saneli Lassista seuraavaa: "Tyylikäs, kauniilla tavalla edukseen esitetty. Puhdas pään kiila, pitkä otsapenger. Etuasentoiset lavat, ylälinjassa pehmeyttä. Sopiva luusto. Riittävä askelpituus, kapeat takaliikkeet, esitetään edukseen." Tällä arvostelulla tuloksena PEK 5-7 kk 4. KP. Esiintyminen oli onneksi maltillisempaa kuin viimeksi mutta ei ihan sellaista kuin toivoa sopii, jatkamme siis harjoituksia herra ADHD:n kanssa. Tavattiin myös Lassin velipoika Monza (Golden Rose Stormy Night), sukulaiskoiria on aina kiva nähdä :)

Lohjan pentunäyttely

Tällä viikolla en ole poikien kanssa sen ihmeempää ennättänyt touhuta, ihan tavallista työntäyteistä ja niiltä osin kiireistä arkea on eletty. Koirat ovat kylläkin olleet mukana monessa menossa mutta lähinnä seuran vuoksi vain. Lenkkeilty tietysti sentään on ja eilen illalla puunasin Lassin kehäkuntoon - korvapakettien aukominen on aina yhtä jännää, mutta tällä kertaa korvat yllättäen jäivätkin nätisti taitoksille kun sain liimat irroteltua. Hip hei hurraa, ehkäpä niiden kanssa sittenkin on toivoa! :) Ja tänään suuntana oli Lohjan pentunäyttely, jossa sheltit arvosteli Maija Sylgren. Eka kerta kun Lassia ei juuri esiintyminen kiinnostanut, luulenpa että taisi olla ihan yliväsynyt viime päivien menosta ja meiningistä eikä siksi jaksanut keskittyä. Sen verran kuitenkin saatiin tsempattua että aika täsmälleen totuudenmukaisen arvostelun tuomari pääsi sanelemaan: "Kevyesti liikkuva, hieman kookas tricolour urospentu jolla hyvä sukupuolileima. Lähes oikealinjainen pää. Hyvät korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja rintakehän malli. Olkavarsi voisi olla viistompi. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman korkea kinner. Hyvä häntä. Sujuva vaivaton liikunta. Leikkisä käytös. Kaunis väri. Lupaava karvanlaatu." Kyllähän tuosta Lassin hyvinkin tunnistaa, tällä arvostelulla tuloksena PEK 5-7 kk 1 KP PUP1 VSP-pentu. ROP-pennuksi leivottiin puolisisko Amy (Satulinnan Adorable Amy), onnittelut kaunokaiselle! :) Tässä vielä Lassin pikaposeeraus näyttelypaikan pihalla:

Gerardin kurssilla ja Lassin "puolivuotissynttärit"

Kaikenlaista kivaa on taas mahtunut viimeiseen pariin viikkoon, kun vaan ennättäis välillä raportoidakin mitä on touhuiltu. Viime viikolla käytiin Essien kerhoillassa kuuntelemassa Timo Rannikon ajatuksia koirahieronnasta, ja toki päästiin omien sessejen kanssa tekemään myös käytännön harjoituksia. Timo nopsasti tsekkasi Leevin ja totesi sen olevan ihan jumissa - eipä ihme kun ei oo ikuisuuksiin käyty fyssärillä enkä oo sitä kotonakaan venytellyt pariin kuukauteen, ja kaiken lisäksi Lassi ihan tahallaan törmäilee siihen ulkona juostessa niin vauhdilla että varmasti tulee vähän jumitusta noista osumista. Leevi reppana, täytyy yrittää saada sille hieronta-aika johonkin väliin. Lassi opetteli lähinnä nätisti paikallaan makaamista ja käsiteltävänä olemista kun ei noin pientä vielä varsinaisesti saa hieroa tai venytellä.

Viime viikonloppu vierähti kauan odotetulla Gerard O'Shean handlerikurssilla - paljon uusia ajatuksia ja vinkkejä lähti matkaan, tosin ihan kaikkea en allekirjoita enkä koe omille koirilleni sopivaksi mutta monta käyttökelpoista kikkaa ja tekniikkaa tarttui kyllä mukaan. Luento-osuudet olivat tosi hauskoja, mr. O'Shea osasi kyllä ottaa (naisvaltaisen) yleisönsä ja sielläpä me aamuvarhaisella vatsojamme pidellen nauraa hekotettiin hauskoille vertauksille ja esimerkeille joista vähintäänkin muutamista varmaan jokainen tunnisti itsensä. Kyllä tuli taas mietittyä tämänkin harrastuksen järkevyyttä kun koleana sunnuntaiaamuna klo 7.30 olin jo matkalla kohti Kirkkonummea, mutta hyvinhän siinä heräsi kun ensin luennon ajan litki teetä ja sitten juoksi muutaman tunnin ympäriinsä, välillä koiraa vaihtaen. Ja arvatkaa vaan tuntuiko parin päivän maraton ja kyykistely jaloissa, ihan pienesti tunsi jotain ehkä tehneensä :D

Leevin kanssa ongelmana on ollut se että itse olen pilannut sen esiintymistä kun se on alkanut ottaa minusta niin paljon painetta kehässä; ryhti tuppaa usein lysähtämään eikä sitten esitä korviaankaan. Lääkkeeksi tähän tarvitaan mulle rennompaa otetta ja sitä kautta Leeville iloa ja intoa - kurssilta toivoinkin löytyvän keinoja meidän asennevamman korjaamiseen ja tietysti tilaisuutta käytännön harjoituksiin. Lauantaina Leevi oli vielä vähän jäässä mutta sunnuntaina alkoi lämmetä ja oli lopulta ilmapallomaisen täynnä intoa ja näytti niin terhakalta että ilme oli aivan kohdillaan. Oi voi kun tuo saatais vielä siirrettyä oikeisiin kehiin! Lassi pääsi myös treenailemaan, seisotukset sujuivat siltä kuin vanhalta tekijältä mutta liikkeitä ei edes yritetty saada hillityn hallituiksi; Gerardin filosofian mukaan pennun ja nuoren koiran on tärkeintä säilyttää into ja tarmokas eteenpäinpyrkimys - edetköön sitten vaikka laukaten ja pomppien. Ja niinhän Lassi teki... Pikkumusta sai myös koutsilta kehuja superluonteestaan, eipä ihme kun pennelin itsevarma ryhdikkyys näkyi varmaan kilometrin päähän :D

Lähes suoraan kurssilta kurvattiin Vallikallioon juhlistamaan kaikenlaisia viime aikojen sattumuksia Marjan ja T-jengin sekä Jaanan tyttötrion kera - juhlan aihetta oli etenkin Talian upeassa erkkarivoitossa ja Toffon taannoisissa 7-vuotissynttäreissä sekä jo vähän etukäteen Lassin puolivuotispäivässä. Näin pramean kakun sai juhlaväki syötäväkseen, maksalaatikko kuorrutettuna kermaviilillä ja Racinel Minibones -koristeilla. Hyvin maistui kaikille! :D


Taliasta räpsittiin viralliset edustuskuvat ja liimailtiin Lassin korvia (asettuukohan ne ikinä, apua?!) ja ihmeteltiin puolisisarusten Lassin ja Sissin vauhtia; olivat suunnilleen siipiä vailla kun vilistivät menemään, paljon ei päätä kaksikolla pakottanut kun kitamiekkailun lomassa loikkivat jopa nojatuolien käsinojilta lattialle ja takaisin. Huh, sekopäät! Kiitos seurasta mukana olleille, kivaa oli! :)

Perjantaina Lassi täytti 6 kuukautta, mitat tuolloin 37,5 cm ja reilut 7,5 kg. Kunpa ei enää paria senttiä enempää kasvaisi, jännäksi menee... Tässä kehno kännyräpsyposeeraus päivänsankarista, täytyy ottaa jossain kohtaa vielä tyylikkäämpiä posetuksia.


Eilen käytiin poikien kanssa mätsärissä testailemassa viime viikonlopun oppeja - ensin oli vuorossa Lassi joka pentukehässä poseerasi kympin arvoisesti mutta kuten arvata saattaa; liikkeet olivat kurssin jäljiltä yhtä pomppimista ja loikkimista. Varmaan tarttee ottaa pieni muistinvirkistystreeni ravaamisen suhteen ennen seuraavaa pentunäytelmää :D Vallattomasta etenemistyylistä viis, persoona taisi valloittaa tuomarin kuitenkin ja Lassi pinkoi sinisten pentujen neljänneksi. Leevi puolestaan esiintyi kaikilta osin kuin unelma - liikkui nätisti ja reippaasti ja poseerasi aivan upeasti esittäen korvansa ja ollen innokkaan terhakan näköinen koko ajan. Ihanaa ihanaa, voi kun saatais sama meno jatkumaan oikeissakin kehissä! Ja tuolla esityksellä Leevi sijoittui pienten punaisten neljänneksi - ihanaa oli nähdä miten se oikein säteili :)

Loppukevennys: tänään siivotessa löytyi sohvannurkasta huolellisesti piilotettu possunkorvan puolikas - kuka lienee ollut asialla? Ja tästäpä jatkamme kohti ensi viikkoa, silloin ohjelmassa Lassin seuraava pentunäytelmä. Nyt hyvät yöt ja kuulumisiin taas!