Lahden pentunäyttely

Alkuviikosta pojat saivat matokuurin ja eilen lenkkeiltiin shelttiporukalla Pirttimäessä - kivaa oli koiruuksilla, molemmilla omalla tavallaan: Leevi keskittyi nuuskuttamaan ja merkkaamaan lenkkimaastoa kun taas Lassi riekkui sydämensä kyllyydestä muiden pentujen ja melkein pentujen kanssa, mieluisinta seuraa taisi taas kerran olla puolisisko Sissi jonka kanssa aina vauhtia riittää. Kiitos seurasta mukana olleille, kivaa oli taas :) Illalla puunasin Lassin kehäkuntoon ja tänään oli määränpäänä Lahden pentunäyttely. Sheltit arvosteli Päivi Eerola, joka saneli Lassista seuraavaa: "Tyylikäs, kauniilla tavalla edukseen esitetty. Puhdas pään kiila, pitkä otsapenger. Etuasentoiset lavat, ylälinjassa pehmeyttä. Sopiva luusto. Riittävä askelpituus, kapeat takaliikkeet, esitetään edukseen." Tällä arvostelulla tuloksena PEK 5-7 kk 4. KP. Esiintyminen oli onneksi maltillisempaa kuin viimeksi mutta ei ihan sellaista kuin toivoa sopii, jatkamme siis harjoituksia herra ADHD:n kanssa. Tavattiin myös Lassin velipoika Monza (Golden Rose Stormy Night), sukulaiskoiria on aina kiva nähdä :)

Lohjan pentunäyttely

Tällä viikolla en ole poikien kanssa sen ihmeempää ennättänyt touhuta, ihan tavallista työntäyteistä ja niiltä osin kiireistä arkea on eletty. Koirat ovat kylläkin olleet mukana monessa menossa mutta lähinnä seuran vuoksi vain. Lenkkeilty tietysti sentään on ja eilen illalla puunasin Lassin kehäkuntoon - korvapakettien aukominen on aina yhtä jännää, mutta tällä kertaa korvat yllättäen jäivätkin nätisti taitoksille kun sain liimat irroteltua. Hip hei hurraa, ehkäpä niiden kanssa sittenkin on toivoa! :) Ja tänään suuntana oli Lohjan pentunäyttely, jossa sheltit arvosteli Maija Sylgren. Eka kerta kun Lassia ei juuri esiintyminen kiinnostanut, luulenpa että taisi olla ihan yliväsynyt viime päivien menosta ja meiningistä eikä siksi jaksanut keskittyä. Sen verran kuitenkin saatiin tsempattua että aika täsmälleen totuudenmukaisen arvostelun tuomari pääsi sanelemaan: "Kevyesti liikkuva, hieman kookas tricolour urospentu jolla hyvä sukupuolileima. Lähes oikealinjainen pää. Hyvät korvat. Oikea purenta. Hyvä kaula ja rintakehän malli. Olkavarsi voisi olla viistompi. Hyvin kulmautunut takaa. Hieman korkea kinner. Hyvä häntä. Sujuva vaivaton liikunta. Leikkisä käytös. Kaunis väri. Lupaava karvanlaatu." Kyllähän tuosta Lassin hyvinkin tunnistaa, tällä arvostelulla tuloksena PEK 5-7 kk 1 KP PUP1 VSP-pentu. ROP-pennuksi leivottiin puolisisko Amy (Satulinnan Adorable Amy), onnittelut kaunokaiselle! :) Tässä vielä Lassin pikaposeeraus näyttelypaikan pihalla:

Gerardin kurssilla ja Lassin "puolivuotissynttärit"

Kaikenlaista kivaa on taas mahtunut viimeiseen pariin viikkoon, kun vaan ennättäis välillä raportoidakin mitä on touhuiltu. Viime viikolla käytiin Essien kerhoillassa kuuntelemassa Timo Rannikon ajatuksia koirahieronnasta, ja toki päästiin omien sessejen kanssa tekemään myös käytännön harjoituksia. Timo nopsasti tsekkasi Leevin ja totesi sen olevan ihan jumissa - eipä ihme kun ei oo ikuisuuksiin käyty fyssärillä enkä oo sitä kotonakaan venytellyt pariin kuukauteen, ja kaiken lisäksi Lassi ihan tahallaan törmäilee siihen ulkona juostessa niin vauhdilla että varmasti tulee vähän jumitusta noista osumista. Leevi reppana, täytyy yrittää saada sille hieronta-aika johonkin väliin. Lassi opetteli lähinnä nätisti paikallaan makaamista ja käsiteltävänä olemista kun ei noin pientä vielä varsinaisesti saa hieroa tai venytellä.

Viime viikonloppu vierähti kauan odotetulla Gerard O'Shean handlerikurssilla - paljon uusia ajatuksia ja vinkkejä lähti matkaan, tosin ihan kaikkea en allekirjoita enkä koe omille koirilleni sopivaksi mutta monta käyttökelpoista kikkaa ja tekniikkaa tarttui kyllä mukaan. Luento-osuudet olivat tosi hauskoja, mr. O'Shea osasi kyllä ottaa (naisvaltaisen) yleisönsä ja sielläpä me aamuvarhaisella vatsojamme pidellen nauraa hekotettiin hauskoille vertauksille ja esimerkeille joista vähintäänkin muutamista varmaan jokainen tunnisti itsensä. Kyllä tuli taas mietittyä tämänkin harrastuksen järkevyyttä kun koleana sunnuntaiaamuna klo 7.30 olin jo matkalla kohti Kirkkonummea, mutta hyvinhän siinä heräsi kun ensin luennon ajan litki teetä ja sitten juoksi muutaman tunnin ympäriinsä, välillä koiraa vaihtaen. Ja arvatkaa vaan tuntuiko parin päivän maraton ja kyykistely jaloissa, ihan pienesti tunsi jotain ehkä tehneensä :D

Leevin kanssa ongelmana on ollut se että itse olen pilannut sen esiintymistä kun se on alkanut ottaa minusta niin paljon painetta kehässä; ryhti tuppaa usein lysähtämään eikä sitten esitä korviaankaan. Lääkkeeksi tähän tarvitaan mulle rennompaa otetta ja sitä kautta Leeville iloa ja intoa - kurssilta toivoinkin löytyvän keinoja meidän asennevamman korjaamiseen ja tietysti tilaisuutta käytännön harjoituksiin. Lauantaina Leevi oli vielä vähän jäässä mutta sunnuntaina alkoi lämmetä ja oli lopulta ilmapallomaisen täynnä intoa ja näytti niin terhakalta että ilme oli aivan kohdillaan. Oi voi kun tuo saatais vielä siirrettyä oikeisiin kehiin! Lassi pääsi myös treenailemaan, seisotukset sujuivat siltä kuin vanhalta tekijältä mutta liikkeitä ei edes yritetty saada hillityn hallituiksi; Gerardin filosofian mukaan pennun ja nuoren koiran on tärkeintä säilyttää into ja tarmokas eteenpäinpyrkimys - edetköön sitten vaikka laukaten ja pomppien. Ja niinhän Lassi teki... Pikkumusta sai myös koutsilta kehuja superluonteestaan, eipä ihme kun pennelin itsevarma ryhdikkyys näkyi varmaan kilometrin päähän :D

Lähes suoraan kurssilta kurvattiin Vallikallioon juhlistamaan kaikenlaisia viime aikojen sattumuksia Marjan ja T-jengin sekä Jaanan tyttötrion kera - juhlan aihetta oli etenkin Talian upeassa erkkarivoitossa ja Toffon taannoisissa 7-vuotissynttäreissä sekä jo vähän etukäteen Lassin puolivuotispäivässä. Näin pramean kakun sai juhlaväki syötäväkseen, maksalaatikko kuorrutettuna kermaviilillä ja Racinel Minibones -koristeilla. Hyvin maistui kaikille! :D


Taliasta räpsittiin viralliset edustuskuvat ja liimailtiin Lassin korvia (asettuukohan ne ikinä, apua?!) ja ihmeteltiin puolisisarusten Lassin ja Sissin vauhtia; olivat suunnilleen siipiä vailla kun vilistivät menemään, paljon ei päätä kaksikolla pakottanut kun kitamiekkailun lomassa loikkivat jopa nojatuolien käsinojilta lattialle ja takaisin. Huh, sekopäät! Kiitos seurasta mukana olleille, kivaa oli! :)

Perjantaina Lassi täytti 6 kuukautta, mitat tuolloin 37,5 cm ja reilut 7,5 kg. Kunpa ei enää paria senttiä enempää kasvaisi, jännäksi menee... Tässä kehno kännyräpsyposeeraus päivänsankarista, täytyy ottaa jossain kohtaa vielä tyylikkäämpiä posetuksia.


Eilen käytiin poikien kanssa mätsärissä testailemassa viime viikonlopun oppeja - ensin oli vuorossa Lassi joka pentukehässä poseerasi kympin arvoisesti mutta kuten arvata saattaa; liikkeet olivat kurssin jäljiltä yhtä pomppimista ja loikkimista. Varmaan tarttee ottaa pieni muistinvirkistystreeni ravaamisen suhteen ennen seuraavaa pentunäytelmää :D Vallattomasta etenemistyylistä viis, persoona taisi valloittaa tuomarin kuitenkin ja Lassi pinkoi sinisten pentujen neljänneksi. Leevi puolestaan esiintyi kaikilta osin kuin unelma - liikkui nätisti ja reippaasti ja poseerasi aivan upeasti esittäen korvansa ja ollen innokkaan terhakan näköinen koko ajan. Ihanaa ihanaa, voi kun saatais sama meno jatkumaan oikeissakin kehissä! Ja tuolla esityksellä Leevi sijoittui pienten punaisten neljänneksi - ihanaa oli nähdä miten se oikein säteili :)

Loppukevennys: tänään siivotessa löytyi sohvannurkasta huolellisesti piilotettu possunkorvan puolikas - kuka lienee ollut asialla? Ja tästäpä jatkamme kohti ensi viikkoa, silloin ohjelmassa Lassin seuraava pentunäytelmä. Nyt hyvät yöt ja kuulumisiin taas!

Erkkari onnellisesti ohi

Tämä viikko on mennyt erkkariin valmistautuessa - projekti sai jopa säälittävän surkuhupaisia piirteitä kun Lassin korvat irtosivat kevyistä liimoistaan tiistai-iltana ja sen jälkeen tehtiinkin sitten kaikki mahdollinen jotta niitä kehtaisi lauantaiaamuna esitellä. Keskiviikko, torstai ja perjantai kuluivat korvien kanssa askarrellessa, aseina mm. glyserolia, haavateippiä, sinitarraa ja kaikenlaista muuta jonka tässä kohta jätän mainitsematta, lopullisen hullun maineen välttääkseni. Keskiviikkona käytiin Pilvimarja-Sirpan vetämissä E-SS:n näyttelytreeneissä, ideana oli että Lassin erkkarihandleri Joanna pääsi ottamaan tuntumaa koipeliinin kanssa keikistelyyn. Kenraaliharjoitus onnistui mainiosti, sitten ei muuta kuin kuono kohti koitosta. Perjantai-iltana laitettiin erkkaritoimikunnan voimin näyttelypaikkana toiminut Showlink Areena kuntoon, tässä kuvatunnelmia talkoiden päätteeksi:

Näyttelypaikka

Luokkasijoittuneiden palkinnot

Pentukehä

PU/PN-palkintoja

ROP-kasvattajan voitonmalja Nutrolin -kuohuvineen

Palkintopöytä koko komeudessaan

Lauantaiaamuna seiskan aikaan oltiin taas paikalla ja valmiina vastaanottamaan näyttelyväki - päivä oli pitkä, tapahtumarikas ja onnistunut kauniiden ja komeiden voittajien löytäessä paikkansa ja järjestelyjen sujuessa suunnitelman mukaan. Hyvä me! :) Lassi esiintyi Joannan kanssa mainiosti, siellä se koipeliinina patsasteli pikkupentuluokassa kymmenen ikätoverinsa kanssa - sijoitusta ei tällä kertaa irronnut mutta Päivi Eerolalta aivan kelpo arvostelu kuitenkin: "Tasapainoinen rakenne. Lupaava askelpituus. Tässä kehitysvaiheessa pää näyttää kookkaalta. Reilu kuono-osan pituus juuri nyt. Hyvä eturinta & olkavarsi. Pitkä häntä. Avoin ja ystävällinen. Kauniisti esitetty." Kehtaamme siis tuon perusteella mennä näytille Päivin kehään uudelleenkin, itse asiassa seuraavan kerran jo kuukauden kuluttua. Joannalle vielä suurkiitos Lassin taitavasta handlauksesta ja poikien kaitsemisesta koko pitkän päivän ajan :) Niin, ja ne korvat: teippipaketti napsaistiin pois juuri ennen kehää ja Joanna rullaili ja taivutteli korvia kehässäkin aina tilaisuuden tullen, joten pysyivät kutakuinkin kuosissa sen aikaa kun tarve vaati. Illalla liimasin ne taas, saavat olla nyt ainakin muutaman viikon paketissa. Tässä Lassin tomera poseeraus:

kuva: Erika Lust

Treffattiin myös Lassin Lumi-sisko (Golden Rose Silver Snowstar) joka olikin oikea kaunotar - pentujen mielestä olis vaan ollut kiva pistää leikiksi ja hetken aikaa saivatkin telmiä ennen kuin piti taas tuupata Lassi boksiin päikkäreille. Leevin päivän kohokohta oli epäilemättä Marja-kasvattajan tapaaminen, riemastui taas niin että unohti kaikki käytöstavat siinä silmänräpäyksessä kun tajusi Marjan olevan puolen metrin päässä, hyvä ettei tullut boksista läpi. Aika liikkis ja pääsi sitten Marjan kanssa hengailemaan näyttelyhumuun, mahtoi olla tyytyväinen. Päivän päätteeksi kinkereiden kauneimmaksi kruunattiin merleneito Talia (ch Tiakina To Die For) - onnea paljon Jaana! <3

Eilisilta meni toipuessa erkkarihumusta ja tänään käytiin poikien kanssa treffaamassa Boris-bostonia ja uutta tulokasta Igoria (ikää lähes 10 vkoa) joka muutti Boriksen pikkuveljeksi vaikka oikeasti on "isoveljensä" siskonpoika. Aika söötti on bostonivauva tuon ikäisenä, ja niin pikkuruinen! Leevi oli tietysti kuin pentua ei oliskaan mutta Lassi yllätti ja innokkuudestaan huolimatta leikki sen kanssa aivan nätisti, kerran vaan taisi vauhdissa juosta päälle. Ajattelin ettei se yhtään osais varoa pienempäänsä mut niinpä vaan osasi, pisteet Lassille. Ensi viikolla on ohjelmassa mm. Essien kerhoilta ja Gerard O'Shean näyttelykurssi, niistä lisää myöhemmin :)

Tuuloksen pentunäyttely

Juuri kun viimeksi pääsin manaamasta Lassin yläkulmureita niin eivätköhän lähteneet vielä samana iltana tassupyyhkeen avustuksella (kiitos vinkistä Tiina A, olit viime sunnuntain pelastava enkeli monessakin mielessä! <3) - ei kun repimään ja niinpä lensivät naskalit vuorotellen kaaressa lattialle. Huh, hyvä niin. Nyt vain jännäillään ja seuraillaan miten uudet hampaat asettuvat. Kamalasti jännättävää on pennun kanssa: koko, hampaat, korvat...

Keskiviikkona oli arkitottiksen alkeiskurssin päätöskerta, varmaan tarttis nyt ryhdistäytyä ja alkaa oikeasti opetellakin jotain käskyjä. Tuolla kurssilla käytiin lähinnä opettelemassa keskittymistä ryhmässä mutta mitään oikeaa oppimista ei varmaan hirveästi tapahtunut - juuri tajusin että en oo oikeastaan opettanut Lassille tähän mennessä juuri muuta kuin käskystä istumisen ja näyttelyesiintymisen ja tietty kaikenlaista arkipäivässä tarpeellista, mm. luoksetuloa ja luvan kysymistä katseella ja odottamista ja ulkoillessa remmikävelyä ja ohittamista. Ihmisten ohittaminen sujuu mainiosti, useimmiten vastaantulijoita havaitessaan Lassi kipaisee itse mun viereen namia kärkkymään mut koirat onkin himppasen vaikeampia, etenkin jos myöhästyn kontaktin ottamisessa ja Lassi ennättää lähteä rynnimään vastaan. No onhan tuossakin tietysti jo paljon kaikenlaista millä pärjää ihan hyvin arkipäivässä mutta varmaan tarttis vähitellen jotain muutakin opetella mahdollisia tulevia harrastuksia silmälläpitäen, täytyy vaan tuupata johonkin treeniryhmään mukaan että saan itse opastusta ja joku potkii mua eteenpäin ;)

Perjantaina erkkaritoimikunta kokoontui vielä "viimeistelytreeneihin", hyvältä näyttää ja kaikki on hanskassa niin hyvin kuin tässä vaiheessa olla voi. Enää 6 yötä h-hetkeen, jännää jännää! :) Eilen suunnistettiin poikien kanssa Hämeenlinnan tuntumaan Tuulokseen pentunäyttelyyn; Leevi lähti seuramieheksi ja Lassi pääsi taas kehään. Tuomarina tällä kertaa Hannele Jokisilta ja shelttejä mukana 5, näistä 3 pikkupentu-uroksia. Lassi uusi reippaalla esiintymisellä viime viikonlopun tuloksensa: PEK 5-7 kk 1 KP PUP1 ROP-pentu - tässä arvostelu: "Maskuliininen kokonaisuus. Voimakas pää suhteessa runkoon. Hyvä ilme. Sopivasti kulmautunut edestä ja takaa. Keskivahva luusto. Tänään kovin lyhyessä karvassa. Erinomainen luonne. Liikkuu hyvin." On tuo jotenkin niin liikuttava kun on ihan vauva vielä mutta poseeraa pätevänä tinasotilasmaisessa ryhdissä <3 Liikkuminenkin alkaa sujua koko ajan paremmin ja isossa kehässä kunniakierrosta tehdessään Lassi pinkoi aivan upeasti vetävällä raviaskeleella, totesin että paras antaa mennä vaan ja sakemannityyliin yritin parhaani mukaan pysyä perässä ;) Tässä vielä kännyräpsyposeeraus koipeliinista palkintoineen:


Nyt sitten kuono kohti erkkaria, näkyilemisiin ensi lauantaina Lohjalla! :)

Lassin pentunäytelmädebyytti

Tiistaina kipaistiin taas arkitottiskurssille Lassin kanssa ja keskiviikkona koipeliini täytti 5 kk - mitat tuolloin 36 cm ja 6,5 kg. Tässä havainnekuvaa poikien kokoerosta jota ei enää senttiä enempää ole, Leevi näyttää hieman kärsivältä kun pentu on tungettu noin iholle :D


Eilen käytiin Lassin kanssa kuokkimassa Pilvimarjan poppoon näytelmätreeneissä (iso kiitos Sirpa kun saatiin tulla mukaan!), ihan vaan kevyenä kenraaliharjoituksena ennen pentukehädebyyttiä. Illalla sitten pesin ja puunasin Lassin (lähinnä ideana oli nyhtää höttövillat pois kyljistä, mistään pöyhimisestä oli turha edes haaveilla kun turkkia ei ole juuri ollenkaan), niin ja tietysti tassut ja korvat parturoitiin. Himppasen jänskätti illalla irrotella korvat liimoista mutta ihan nätisti jäivät sopiville taitoksille. Tässä Ahosen Tiinan nappaamia 5 kk -otoksia koipeliinista:





Tänään sitten suunnattiin aamupäivällä Lohjalle kohti ekaa pentunäytelmää - tuomarina oli Kirsti Louhi (jolla on collieoikeudet, voisi kuvitella jotain näistä pikkuserkuistakin ymmärtävän) ja shelttejä oli mukaan ilmoitettu vain kaksi, molemmat pikkupentuluokan uroksia. Lassi esiintyi mainiosti, kehän ympäri ravaaminenkin sujui odotuksia paremmin. Tuloksena upeasti PEK 5-7 kk 1 KP PUP1 ROP-pentu ja tässä arvostelu: "Vahvaluustoinen, rungon mittasuhteiltaan sopusuhtainen nuorimies. Melko hyvä pää. Oikea purenta. Hyvinasettuneet korvat. Hieman pyöreät silmät. Karvattomat luomet. Ylälinja ei aivan korrekti. Hieman lyhyt olkavarsi. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hieman luisu lantio. Karvapeite vielä vaiheessa. Erinomainen luonne." Isoa kehää odotellessa flunssa alkoi saada yliotetta (ahkerasta Buranan nappailusta huolimatta) ja ikävästi tuntui siltä etten ehkä pysyisi tolpillani loppupäivää, joten Tiina A kovin ystävällisesti tuli viemään Lassin isoon kehään - iso kiitos vielä. Hienosti Lassi esiintyi myös Tiinan kanssa, ei mitään ongelmaa antaa pikkumiestä myös muiden handlattavaksi ja tätä pitääkin nyt harjoitella ettei käy kuten Leevin kanssa, se kun on niin mammanpoika ettei oikein poseeraa muiden kanssa (paitsi silloin kun en ole paikalla ollenkaan eikä sen tartte etsiä mua kehän laidalta). Oikein mainio näyttelydebyytti siis Lassilla, tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia. Tähän väliin hieman heikkolaatuinen kännyräpsyposeeraus:


Sitkeästi paikoillaan pysyvät yläkulmurit on vihdoin viikonlopun aikana saatu heilumaan ahkeralla luunsyönnillä - nyt vain peukutusta että irrottaisivat otteensa hyvällä, ei kiva jos joudutaan lääkäriin poistamaan ne. Varmaan täytyy kaiken varalta ottaa aika ensi viikolle, toivottavasti kuitenkin pääsen perumaan sen. Jos joudutaan operoitavaksi niin ensi viikon pentunäyttely jää väliin (harmi) ja samoin erkkari (vielä suurempi harmi). Tuossa pikkuinen nyt antaumuksella natustaa isoa naudannilkkaa, toivotaan toivotaan että operaatio tuottaa tulosta - saa peukuttaa, kiitos!

Hampaita ja hotellielämää

Taas alkaa olla viikko paketissa, näin viikkoinventaariota tehdessä huomaa mitä kaikkea sitä lopulta ennättääkään vaikka arjen kiiressä tuntuu ettei ehdi yhtään mitään. Maanantaina oltiin Lassin kanssa näyttelykurssilla, jotenkin tuntui ettei pentu oikein jaksanut keskittyä (ehkä oli vielä väsynyt edellisen päivän kokoontumisajoista?) ja ympyrässä ravaaminen oli ihan toivotonta, lähinnä pupuloikkimista joka suuntaan. Mut suunnilleen kaikki muu meni ihan OK, jäi vaan päällimmäisenä tuosta kerrasta mieleen ettei oikein jaksanut pistää parastaan. Samoin tiistaina arkitottiskurssilla tuntui että ihan kaikki muu oli kiinnostavampaa kuin juurikin opiskeltavan asian harjoittelu, paitsi luoksetulo joka oli superkivaa kun palkaksi pääsi repimään lelua :D

Keskiviikon ja torstain pojat olivat mun mukana työreissulla Turussa, pääsi Lassikin harjoittelemaan hotellielämää ja osoittautui melkein yhtä helpoksi matkalaiseksi kuin Leevi - hyvä niin :) Perjantaina Lassi tipautti kerralla molemmat alakulmurinsa - aamulla olivat vielä paikoillaan ja vain toinen tuntui heiluvan mutta illalla olivatkin hävinneet. Hartaasti toivomme samaa kohtaloa myös ylänaskaleille... Eilen Leevi pääsi harjauksen kautta pesulle ja sen jälkeen taas uudelleen harjattavaksi - toivotaan että vaihtaa turkkia nyt syksyn aikana sen verran että kehdataan lähteä seuraavaksi Messarikehiin. Nyt illalla harjasin Leevin vielä uudelleen ja täytynee tehdä sama huomennakin, aika lailla lähti edelleen pohjavillatuppoja.

Tänään käytiin Lassin kanssa taas mätsärissä harjoittelemassa kehäkäytöstä - muuten sujui mainiosti (pöytä- ja seisotusposetukset sekä edestakaisliikkeet aivan upeat) mutta se ympyrä... hirmuinen kiire on pennulla edessä kulkevan perään, ja kun ei pääse niin loikkii sitten ylöspäin mun hihaa kohti. Tuosta on vielä jonkin verran matkaa hillittyyn hallittuun kauniiseen raviin mut eiköhän sekin vielä ajan mittaan luonnistumaan saada - toivottavasti, Lassin liikkeitä kun kelpais hyvinkin esitellä eivätkä oikein pääse oikeuksiinsa tuolla loikkatyylillä. Leevi oli mukana seuramiehen roolissa (varmaan katseli Lassin menoa tuhahdellen ja päätään puistellen) ja suoraan mätsäristä kurvattiin Sipooseen treffaamaan Nella-mäykkyä ja Diego-perroa - siinäpä riitti taas säpinää kun pojat vilistivät pitkin pihaa, Nellan seuratessa menoa sivusta. Nellan auktoriteetti oli niin kova että isommat pojat väistivät sitä alusta asti, Lassikin sen jälkeen kun oli hepulointiriekkumisensa seurauksena saanut osakseen muutaman komennusmurahduksen. Niin ja nyt on sekin todettu että Lassi pitkine koipineen on jo nopeampi kuin Leevi - suorilla pätkillä kiituri menee menojaan, Leevillä on jakoa enää kaarteissa ;) Nyt kohti ensi viikkoa...