
Eilen käytiin Lassin kanssa kuokkimassa Pilvimarjan poppoon näytelmätreeneissä (iso kiitos Sirpa kun saatiin tulla mukaan!), ihan vaan kevyenä kenraaliharjoituksena ennen pentukehädebyyttiä. Illalla sitten pesin ja puunasin Lassin (lähinnä ideana oli nyhtää höttövillat pois kyljistä, mistään pöyhimisestä oli turha edes haaveilla kun turkkia ei ole juuri ollenkaan), niin ja tietysti tassut ja korvat parturoitiin. Himppasen jänskätti illalla irrotella korvat liimoista mutta ihan nätisti jäivät sopiville taitoksille. Tässä Ahosen Tiinan nappaamia 5 kk -otoksia koipeliinista:




Tänään sitten suunnattiin aamupäivällä Lohjalle kohti ekaa pentunäytelmää - tuomarina oli Kirsti Louhi (jolla on collieoikeudet, voisi kuvitella jotain näistä pikkuserkuistakin ymmärtävän) ja shelttejä oli mukaan ilmoitettu vain kaksi, molemmat pikkupentuluokan uroksia. Lassi esiintyi mainiosti, kehän ympäri ravaaminenkin sujui odotuksia paremmin. Tuloksena upeasti PEK 5-7 kk 1 KP PUP1 ROP-pentu ja tässä arvostelu: "Vahvaluustoinen, rungon mittasuhteiltaan sopusuhtainen nuorimies. Melko hyvä pää. Oikea purenta. Hyvinasettuneet korvat. Hieman pyöreät silmät. Karvattomat luomet. Ylälinja ei aivan korrekti. Hieman lyhyt olkavarsi. Saisi olla paremmin kulmautunut edestä. Hieman luisu lantio. Karvapeite vielä vaiheessa. Erinomainen luonne." Isoa kehää odotellessa flunssa alkoi saada yliotetta (ahkerasta Buranan nappailusta huolimatta) ja ikävästi tuntui siltä etten ehkä pysyisi tolpillani loppupäivää, joten Tiina A kovin ystävällisesti tuli viemään Lassin isoon kehään - iso kiitos vielä. Hienosti Lassi esiintyi myös Tiinan kanssa, ei mitään ongelmaa antaa pikkumiestä myös muiden handlattavaksi ja tätä pitääkin nyt harjoitella ettei käy kuten Leevin kanssa, se kun on niin mammanpoika ettei oikein poseeraa muiden kanssa (paitsi silloin kun en ole paikalla ollenkaan eikä sen tartte etsiä mua kehän laidalta). Oikein mainio näyttelydebyytti siis Lassilla, tästä on hyvä jatkaa kohti seuraavia koitoksia. Tähän väliin hieman heikkolaatuinen kännyräpsyposeeraus:

Sitkeästi paikoillaan pysyvät yläkulmurit on vihdoin viikonlopun aikana saatu heilumaan ahkeralla luunsyönnillä - nyt vain peukutusta että irrottaisivat otteensa hyvällä, ei kiva jos joudutaan lääkäriin poistamaan ne. Varmaan täytyy kaiken varalta ottaa aika ensi viikolle, toivottavasti kuitenkin pääsen perumaan sen. Jos joudutaan operoitavaksi niin ensi viikon pentunäyttely jää väliin (harmi) ja samoin erkkari (vielä suurempi harmi). Tuossa pikkuinen nyt antaumuksella natustaa isoa naudannilkkaa, toivotaan toivotaan että operaatio tuottaa tulosta - saa peukuttaa, kiitos!



